Itse olen melko hajamielinen, ja kiireinen, ja silti monen muun mamman tavoin luovin samaan aikaan montaa asiaa kerralla. Liekö sitten kuitenkin vain kohtalon ivaa, että siinä missä muut mammat polttavat vain puuron pohjaan, niin mie astelen kadulle liki ilkosillani?
Itselläni siis valvotut yöt ynnä muut näkyvät heti kaikille; vaatetuksissani.
Tässä vuosien varrelta surullisen kuuluisat vaatehäpeäni neljä mielestä poispyyhkiytymätöntä hetkeä...
1. Oli kuuma kesäpäivä ja tiedossa kauppareissu. Olin ollut saikulla kotona, tuloksena karmeat ajamattomat säärikarvat, mutta silti palava halu saada hame jalkaan, ja kiire ja kykenemättömyys ajaa säärikarvoja ennen kauppaan lähtöä. Silloiselle ukolleni sanoin ratkaisseen ongelman "pukemalla päälle jotain niin räväkkää jottei kukaan huomaa sääriä".
Noh, kaupassa ja kaupan ulkopuolella keräsin sitten turhankin paljon katseita. Autoon istahtaessa tulin ihmetelleeksi mekkoni leikkausta, miten en todellakaan muistanut sen kuristavan tällä tavoin kaulaa, ja että mahaan muodostui kummallinen raskauspussi. Kauhukseni tajusin pukeneeni koko mekon väärinpäin siten, että avonainen kaula-aukko oli selässä lapaluiden täyttäessä tissipussit, ja persus oli mahan kohdalla. Tivatessani mieheltä syytä siihen ettei ollut viitsinyt huomauttaa mulle asiasta, toisti tämä lyhyesti ja ytimekkäästi sanani "puen sitten jotain niin räväkkää päälle jottei kukaan huomaa sääriä"
joo, olin kylläkin tarkoittanut päähäni sidottua kirkkaanpunaista huivia, mutta äikkäikös helotti naamakin huomiotaherättävämmin...
2. Vuosia sitten amisaikoina, aikainen aamu kostautui jälleen. lLampsin pukkarista työvaatteiden vaihdosta hallille työnjakoon. Palo-ovea avatessa tunsin kummallisen kylmän vedon säärissäni ja erään luokkalaiseni kundin mykistyneen ilmeen huomatessani minut. Tuo ilme oli jotain niin sanoinkuvaamatonta, jotta tajusin heti jonkun olevan pahasti pielessä. Palo-oven ikkunaheijastuksesta näin kuvajaiseni ja äkkiäkös koko karmeus valkeni minullekkin.
Kyllä, päälläni oli villapaita, työtakki, kaulahuivi, karvalakki, kuulosuojaimet, työmaakypärä, jalassa villasukat ja turvakengät. Ja pink panther-pikkarit blingbling-koruineen...
Voi vain arvailla väsymyksen määrää kun ne housut on jääneet lokerikkoon.
3. Väärien vaatteiden pilkistäminen paikoista joista niitten ei kuuluisi pilkistää, on aina mysteeri jo itsessään. On pirun hankalaa selittää kaupassa myyjille tai vartioille, että ne hihansuusta roikkuvat vanhat pirkan kukkakalsarit ihan oikiasti ovat sinun, etkä tiedä lainkaan miten ne sinne ovat päätyneet, ja se, miten farkun lahkeista kesken kävelyn maahan tipahtaneet sukkamytyt ovat nekin sinun, vaikka sinulla on toiset parit edelleen jalassakin.
Työmatkalla on myös kiva huomata että se t-paita jonka ihan varmasti puit puoli tuntia sitten päällesi, loistaa poissaolollaan, ja olet aivan nahkiainen gollegepaidan alla. Tarkemmin vaatteita riisuttaessa löydät sen aamulla pukemasi t-paidan myttynä selkäsi ja gollegepaidan välistä.
Miten se on mahdollista??
4. Yleinen kokonaiskuva on sekasortoisa. Vuosien varrella on tullut mentyä kouluun huppari siten, että huppu roikkuu leuan alla oksennuspussina, housuja on puettu siten että persus on eessä ja toisin päin. Apteekissa olen pari kertaa huomannut kulkeneeni koko päivän lehmäkuvioisilla aamutohveleillani, töissä olen myös kerran havahtunut olevani asiakaskäynnillä vanhoissa puhkikuluneissa nurmikonleikkuu-lenkkareissani joissa on maaliroiskeista ruohotahroihin joka senttimetri. Stringit eivät millään taho mennä oikein päin jalkoihin, ja sauna-illoissa on tullut kuittailua kun haarakiilake on jälleen lantiossa ja peppua hiertää...
Liekö nykyisessä työpaikassa vielä niin hienovaraista, etteivät ole kehdanneet vielä kuittailla siitäkään päivästä kun saavuyin töihin eriparikengissä, toisen ollessa vielä numeroa pienempi..
Joka tapauksessa, toivon joka ilta saavani yöllä sen verran hyvin unta että osaisin ne perusasiat jotka jokainen esikoululainenkin jo osaa hyvin pitkälti; pukea itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti