Meillä oli viikonloppuna liki kauhujen hetki, kun vanha nettiliittymä lakkautettiin ja uusi saapui asennettavaksi vasta tänään. Perjantaina mies istui koneella ihmetellen että vanha netti toimii vieläkin. Tuo ei normaalisti edes läppäriä käytä, surffaus tapahtuu puhelimen avulla noin satakaksikymmentä kertaa vuorokauden aikana. Nyt läppärin netin loppuminen sai tämän istuskelemaan tovi toisensa jälkeen koneella. Ja mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä...
Kohta pojatkin istuivat koneella huudellen "Blanco tää toimii vieläkin!" ja tunnin selailun ja testailun jälkeen "Siis tää toimii vieläkin!". Sitten kone käytetään sammuksissa ja puolen tunnin kuluttua se avataan taas. "Jumaleissön! Meillä on netti!"
Nou shit??
Samaa kaavaa toistaen koko loppuillan. Roikutaan koneella ja odotetaan eräänlaista maailmanlopun merkkiä. Sitten hihkutaan kerta toisensa jälkeen kun vanha netti kukkuu edelleen.
Mutta autas armias, kun koko päivä on odotettu että koska se lakkaa toimimasta. Ja niin yhtäkkiä käykin. Sehän tulee kuin talvi suomalaisille autoilijoille; totaalisen yllätyksenä!
Lauantaina alkaa vierotusoireet näkymään ja tuntumaan. Myös ehkä vähän itselläni, myönnettäköön. Sen perinteisen viikonloppu valkkaripatonki-aamiaisen jälkeen kun ei pääsekkään pikaselailulle. Tyydyn kohtalooni osin jopa tyytyväisin mielin, saisinhan vihdoin tehtyä jotain fiksuakin. Kuten kylppärin suursiivouksen.
Ja näin siis hikoilen aamupäivän. Kun sitten vihdoin ja viimein saavun keittiöön hieltä ja kloriitilta haissen, näen jälkikasvun koneen ääressä. Miten se on mahdollista?
"Blanco, me viritettiin tähän puhelimen netti, tuu kattoo!"
Siinä sitten meni lauantai. Jälkikasvu suoritti perjantaista toimintoaan, kerta toisensa jälkeen ihmetellen netin toimivuutta edelleen. Itsekkin myönnän sortuneeni siihen. Kerran.
Tai no, kahdesti..
Sunnuntai pyhitettiin netittömäksi päiväksi. Tai lähinnä läppärittömäksi. Sillä tulihan sitä tarkistettua s-postit ja facet ja liberoituakin vähän kännykällä. Pirun älypuhelin! Juuritämän vuoksi en ole sellaista suostunut itelleni hankkimaan, netissä selailu kun on tehty siinä turhankin helpoksi. Ja kaikki muut ominaisuudet sitten kahta vaikeammaksi. Mutta hei, kukas sitä nyt puhelimella haluiskaan aina soittaa tai vastaanottaa viestejä?
Mutta paluuta tähän päivään ja uuteen nettiliittymään. Tuntuu toimivan. Pitäisiköhän tässä nyt olla iloinen vai näreissään siitä, että näin addiktoituminen on jälleen helpompaa.
Olen ainaollut sitä mieltä, että ylipäätänsä sana personal computer on aivan väärä suomennos kirjainyhdistelmälle PC. Sehän on selvästikkin problem of communication.
Ja siitä minä täällä kirjoitan. Verkossa, läppärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti