Kirotusvihreitä

Vaikka  melkein pidänkin itseäni jonkinsortin kirjailijana (kynäilijä lienee  miun kohdallani kyllä  osuvampi termi..) ja nauran katketakseni kirjotusvirheille, teen niitä itsekkin. Säännöllisesti ja päivittäin. Silti mie jaksan nauraa virheille, jotka  parhaimmillaan  ovat omanlaistaan tilannekomiikkaa. Tahatonta dragikomiikkaa.
Tänään  kuulin töissä loistavan esimerkin siitä, miten itsensä ilmaisu voi mennä pahimman kerran pieleen. Asukkailla oli ollut keskenänsä riitaa velanperinnästä, jolloinka velan antaja  oli kännisuutuspäissään mennyt rustaamaan velan ottajan oveen "velka on  maksettava!".Tai siis, niin hänen piti  kirjoittaa. Valitettavasti muutaman lasolin liikaa ottaneena hänen kirjallinen ulosantinsa herätti pelon sijaan lähinnä hupia, kun aamun valjetella ovesta paljastuikin teksti; "vella on masentava!"
Eipä meinannut tällä emännällä tulla työnteosta  toviin mitään kun räkänauru tahtoi jatkua jatkumistaan:D Voi raukkaa, suoraan sanottuna!

Naurunpyrskähdyksiä on aiheuttanut myös töissämme entinen virallinen raportti, jossa vaihtoehtona työn laadulle on  "kekustelu asiakkaan kanssa". Kaksimielisenä sain siitä irti vähän enempikin kuin sitä tarkoitettua keskustelua. Aiemmassa duunipaikassa remontin kohteena  oli myös alkoven sijaan "alko-ovi", ja entiseen lähi-räkälään asiakkaat otettiin ilolla vastaan tekstein "Tervetolua!"
Erikoismaininnan saakoon myös entiseen tuttavapiiriin kuulunut jannu,  joka kauppasi liiketoimintaansa mainoksella "kuppa-puutarha".

Tämän vuoksi, pitäisi kai aina ja jokatilanteessa oikoluetuttaa oma teksti toisella. Mielellään lukutaitoisella. Eipä silti, viime viikolla rustailin raportin asiakkaan "käpräs-nogelmasta". Saas nähä menikö viesti perille;)