Tapahtuma sai alkunsa liki 6v sitten, kaksosten ollessa vielä yläasteikäisiä.
Kävi ilmi, että toista tyttöä kiusattiin koulussa, ja kiusaajaksi paljastui opettaja itse. Kiusaaminen oli tunneilla tapahtuvaa mollaamista sekä herjaamista, tiuskimista muiden oppilaiden kuullen. Vihoviimeinen niitti tälle mammalle oli tytön itku siitä, että herjaukset muuttuivat eräs kaunis päivä jo uhkaaviksi ja nöyryyttäviksi.
Tämä mamma muuttui naarasleijonaksi, ja laastisäkkien päällä istuskellessa, maalien kuivuessa seinillä mie kirjoitin opettajalle kirjeen kipinät sinkoillen.
Olin tuolloin jo jokusen vuoden ehtinyt olla talon reklamaatiokuningatar, parhaassa opissa olleena, äitini häpeämätöntä reklamointia seuranneena. Tiesin, että parhaimman tuloksen saa aikaan, kun mielipahansa ja suivaantumisensa osoittaa sivistyneesti, kyseenalaistaen mutta antaessa kuitenkin itsestään fiksun kuvan. Tähän fiksun ja filmaattisen ulosantiin ei tietenkään kuulunut voimasanat ynnä muut, mitä tietysti teki mieli mennä huutamaan opettajattaren korvaan ja likipitäen iskeä haarukka poskeen. Pitkän JA sivistyneen kirjeen rustattuani otteeni herpaantui lopussa, ja jälkikirjoitukseksi olin sitten kuitenkin kehoittanut opettajaa ryhtymään ennemmin vaikkapa putkimieheksi, sillä "siinä paskantulon saa loppumaan sulkemalla sulut."
Tyttö oli toimittanut kirjeen opettajalleen. Kunhan kyseinen lappu oli ensin kiertänyt koko luokan läpi, ja opettaja sai sen lopulta uravaihtokehoitusten saattelemana itselleen.
Siitä seurasi opettajan itkuun purskahtaminen ja rehtorin tykö juokseminen. Tästä puolestaan seurasi hyvinkin pian rehtorin soitto miulle, ja pyyntö tulla mieheni kera keskustelemaan hänen ja opettajan kanssa tilanteesta.
Fuck.
Kaduin samantien viimeistä lausettani kyseisessä kirjeessä, muutoinhan se oli hyvällä maulla annettu palaute opettajalle kuinka toimia esimerkkinä nuorille.
Opastin miestäni, kuinka meidän tulee nyt esiintyä fiksusti ja asiallisesti ja antaa hyvä vaikutelma kaikin tavoin. Puin kauluspaidankin päälle ja käskin miestä pukemaan pitkähihaisen, jotta tämän alastomat akat- tatuointiteema jäisi piiloon. Oltiinhan tässä sentään sivistyneitä oikeutta hakevia ihmisiä eikä mitään rivoja raggareita!
Se hetki, kun sitten kätellessäni ensin rehtorin ja sitten opettajan, ja istuutuessani heidän kanssaan saman pöydän ääreen JA HUOMAAN mieheni noudattaneen kyllä käskyäni piilottaa tatuoinnit, mutta valinneen sitten kapinallisesti päällensä paidan, jota koristi valtava kirkkovene, sekä teksti "VITTUAKO TUIJOTAT??" sai miut likipitäen vajoamaan maan alle.
Tää peli oli menetetty.
Huvittavinta tässä oli se, ettei mieheni selvästikkään huomannut toiminnassaan mitään outoa. Tämän hymy mun järkyttyneelle tuijotukselle puhui puolestaan "katso kulta, noudatin neuvojasi ja piilotin rivot kuvat. Tästä tulee vain helmeä!"
Jääköön opettajan ja rehtorin ensivaikutelmat heidän omiksi salaisuuksikseen, mutta lopputulos oli kuitenkin halutunlainen. Opettaja pyysi anteeksi käytöstään, ja meidän vaatimuksistamme lupasi pyytää myös tytöltä anteeksi. Koko luokan edessä, siellä missä parjaaminenkin oli tapahtunut. Minä puolestani lupasin olla jatkossa ehdottelematta uusia urasuunnitelmia liki eläkeikään ehtineille urautuneille opettajattarille.
Meidän lähtiessä, rehtori kuitenkin nykäisi minnuu hihasta ja veti vähän kauemmas. Hän vilautti povitaskustaan kirjoittamaani kirjettä, ja sanoi säästävänsä sitä jatkossakin. Aina kun töissä alkaisi vituttamaan, hän lukisi kirjeen ja nauraisi, miten toivoa kuitenkin muissa hommissa vielä olisi:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti