Kaikille ei ole äidit opettaneet, että jollei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään. Varsinkaan sellaista joka koskee naista, hänen olemustaan, älyä tai persoonaa.
Ehkä juuri siksi, että olen viimeiset 12v tehnyt miesten keskellä töitä, on luonut eteeni läjän hetkiä jolloin olen muodostunut "niin äijäksi", että miehet ovat kokeneen olevan turvallista sanoa mitä mieleen juolahtaa. Mikäli seuraaviin kommentteihin on uskominen, olen yhtä hehkeä ilmestys kuin siemenperuna...
1) "Huomasin vaan että sun luomet roikkuu."
Sääntö numero uno: ÄLÄ. KOSKAAN. KERRO. NAISELLE. TÄMÄN. VÄSYMYKSESTÄ. Jostain syystä moni luulee, ettei hän sitä itse tiedosta. Siis valvoneensa viimeiset 16kk koliikkilapsensa kanssa. Vaikka pitää paikkansa, että tietyssä pisteessä sitä ei vaan tiedä enää onko valveilla vaiko hereillä, niin yksi vatipään huomautus roikkuvista luomista laskee kenet hyvänsä nopiasti sieltä unimaailmasta takaisin nykyhetkeen. Ei juma-..!
2) "Älä välitä, luohan ne luteetkin nahkaansa. Ja käärmeet."
Tämä ikuisesti muistikuviin syöpynyt lause tuli ystävältä, jonka pyhä tarkoitus oli vain lohduttaa Intian polttavan auringon alla kärventynyttä kollegaparkaansa. Olenkin aina halunnut tulla verratuksi verta imevään syöpäläiseen. Tai suomuiseen matelijaan. En varmaan koskaan pysty enää paahtamaan itseäni auringossa samalla tavalla...
3) "Sun on varmaan helppo nuuskata kun sulla on tollaset hamsteriposket."
Todella-todella-todella toivon tuon miesparan puolesta että se ei ollut hänen parhain iskulauseensa. Todella TODELLA toivon. Muutoin tuo ei tule saamaan naista itselleen kuunaan. Keksinkin juuri käyttökohteen hamsteriposkilleni, voinhan säilöä sinne vaikkapa työeväät sitten kun aikanaan palaan töihin!
4) "Näin viikonloppuna rotan, ja sä tulit heti mieleen."
Kiitos. Sano nyt vielä että saat assosiaatioita miusta myös torakkadokumentteja katsoessasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti