tiistai 30. syyskuuta 2014

Lila

Aukko minun puolustuksessani
teki minusta ihmisen,

heikon tuolle hymylle
voimattoman katseelle.

Kuulin kerran olevani kauneinta maailmassa
mutta miten väärässä tuo olikaan
kun kaikessa epätäydellisyydessäni

onnistuin vain vähän jokaisessa
ja vain yhdessä täydellisesti.


Tuo pienenpieni ihme,
joka minusta luo palan parempaa

antaa merkityksen tällekkin päivälle
sekä uskon, että joskus ihminenkin

voi olla muutakin kuin vain tyhmä eläin.



















2 kommenttia:

  1. Onnewa ältsisti!:-):-):-)

    Ja hyviã runotuksia oot edelleen kirjotellu!

    Koitetaan klaarata se kirjadiiliki viel täs, ennenku eläkeikä lähestyy. ...vähä menny täs tukka putkella, mut onnex purkka suussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiva kuulla että olet elossa edelleen etkä purkkaasi tukehtunut:D

      Poista