Johan siitä edellisestä räkätaudista olikin jo 6vkoa aikaa. Nyt siinä ryvetään jälleen, minä ja Riepu. Riepuparka vielä lisäksi mahaoireiden kera, kun sai toissapäivänä ensimmäisen suun kautta annettavan rokotteen. Kyllähän ne siellä varoitteli tulevista mahaoireista ja liukkaista kakoista, mutta se, miten yhdellä pierulla onnistutaan savettamaan kaikki selästä napaan saakka, ja että samalla paukkeella ammutaan kakkatahrat läpi vaipan, bodyn, sukkahousujen ja housujen, oli yllätys mullekkin. Kun sitten näistä vaippoja ja vaatteita moukaroivista paskoista päästiin eroon, alkoi kaiken ylösoksentaminen. Viime yönä meni Riepuliinan yökkäri vaihtoon neljästi, oma kahdesti, kolme peittoa pyörii pesussa ja kahdet lakanat.
Kivahan tuota savottaa on pyörittää tällasessa tilassa. Onneksi kuumeelta on vältytty, mutta olo muutoin on kyllä kovin kovin vetelä, ja kurkkukivun ja nenätukkoisuuden lisäksi kuulostan aivan Nylon Beatin kolmannelta jäseneltä.
No, josko jotain hyvääkin tähän räkätäytteiseen arkeen, niin ristiäiset on vihdoin ja viimein ohiläpäisty ja niistä hengissä selvitty:) Jälleen voi vaan ihmetellä, että miksi hitossa perheen ainoa kirkkoon kuulumaton ihminen laitetaan sinne kirkkoherrainvirastoon sopimaan yksityiskohdista, kun en todellakaan kirkolliskaavoista mitään ymmärrä. Mutta tällä kertaa kummimäärällä onnistuin hämmentämään pappia siten, ettei tuo edes tajunnut vilkaista nimiehdotusta, luultavasti tuo kirosi mokaansa myöhemmin samana iltana, mutta tajusi myöhästyneensä jo nimen eväämisestä. Eihän kukaan voi pistää vanhempia miettimään uutta nimeä vain tunteja ennen ristiäisiä:D?
Sillä tälläkin kertaa tavoitteena oli saada väestörekisteriin kokonaan uusi nimi, samoin kuin esikon kanssa. Olin jo valmiiksi pohtinut perustelutkin tavoitteena saada pappi hyväksymään nimi, mutta toisin kuin viimeksi, tällä kertaa tarkoin harkittuja perusteluja ei tarvittukkaan.
Koska välttelen nimien julkistamista tässä blogissa, sanotaan nyt näin, että ensimmäiset kaksi nimeä ovat keskenään synonyymejä, ja niillä on kaksi tarkoitusta. Kolmas nimi sitoo tosikon esikkoon ja kertoo näiden kahden olevan samaa tuotantoa. Olkoon silti Riepu täällä jatkossakin Riepu:)
Siskollani on laskettu aika kuukauden päästä. Hälle kyseessä on esikoinen, joten tuo yleensä kysyy miulta hädissään jokaisesta vihlaisusta, nipistyksestä tai supistuksesta. Kävin eilen tuon luona aamupalalla. Riepu näytti heti kättelyssä tädilleen vauva-arjen yllätyksellisyyden räjäyttämällä vaatteensa paskaan juuri siellä.
Musta se ei ollut hirmu hauskaa, mutta siinä mielessä hyvä ajoitus opetusmielessä.
Nyt mie yritän vain kaikella tavalla pitää itseni kurissa. Halu olisi treenata. Ei treenaamalla treenata, mutta vähän kokeilla rajojaan. Päästä salille kokeilemaan mihinkä sitä itsestään enää on. Mutta pelkään kovin että teen jotain liian aikaisin. Onhan leikkauksesta kuitenkin vasta 8vkoa aikaa. Oon päättänyt ensin keskittyä vain kevyisiin kotitreeneihin, joissa ei voi liiemmin tehdä mitään liikaa. Lähinnä siis vauvan painolla jumppaamista ja zumbaamista (toimi muuten esikon kanssa hyvin. Koliikkivaivat hupeni, uni tuli lapselle ja kantajalta tipahti 19kg jotta hups vaan!) sekä wannabe-selättimen kanssa heilumista. Tosin tälläkin kertaa halu päästä vatsanahkoista nopiasti eroon saa miut liian usein unohtamaan ettei esimerkiksi kipeänä vaan tule rehkiä.
Josko sitä nyt vaan kaivautuisi lämpimän peiton alle mutustamaan jotain ei-niin-ihan-hirveästi-lihottavaa, kuten mehujäätä, ja jättää niiden loppujen neljän kilon tiputtaminen myöhemmäksi.
Toiskohan mies mulle töistätullessaan suklaarusinoita:)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti