Baby Blues

Kiitos hormoonien, tunnen itseni päivä päivältä aina vain kahjommaksi.

Usean viikon ehdin potea huonoa omaatuntoa Riepuliinan surusilmistä.  Siinä missä isosiskonsa perusilme oli joko aurinkoinen nauru tai vastakohtaisesti koko naaman mutristava mökötys, on nuorimmainen nukkatukka ilmeillyt suurimmaksi osaksi surumielistä koiranpentu-lookkia.
Ja kun tuo kattoo nuilla suurilla surusilmillään suoraan sydämeen, aloin potea huonoa omaatuntoa siitä, etten osannut ja uskoltanut tuntea iloa alkuraskaudessa. Pelkäsin niin kovin kaikkea, että meni pitkään ennen kuin pääsin kärryille tulevasta ihmeestä ja siitä miten sitä voi niin kovin rakastaa jo ennen maailmaan syntymistä.

Jo alkupäivistä saakka miulle tuli hätä todistaa pikkuiselle rakastavani tätä sydänjuuriani myöten, ja pelkäsin aiheuttaneeni tälle suruluonteen alkuraskauden ahdingoillani. Lopulta piti ihan hakea vertaistukea muilta mammoilta, kunnes sain mokoman ajatuksen pois mielestäni. Alun epävarmuus ja panikointi ei kanna juuriaan lapsen luonteeseen saakka. Se muovautuu geenien ja ympäristön yhteistekijöiden puolesta, ja mie pidän huolen siitä, ettei yksikään lapsistamme tule koskaan epäröimään rakkauttamme niitä kohtaan.

Onnekseni Riepu on alkanut hymyilemään ja nauramaan enemmän:)  Sen pieni ikenet paljastava hampaaton nauru on jotain sellaista joka sulattaa sydämet ja saa miut riemuitsemaan kaikilla niillä energiamäärilläni mitä valvotuista öistä on jäljelle jääneet.
Iltaisin nuuskuttelen sen nukkatukkaa ja halin tunti toisensa jälkeen. Enkä keksi mitenkä koskaan olen voinutkaan elää ilman sitä.  Ja kaiken tämän vauvarakkauden ja pumpulipöhnän vastapainoksi koen monta kertaa viikossa sitä toivottomuutta että itku tulee väsymyksestä ja ikävästä.
Ikävöin aamukahveja, yksinäisiä hetkiä autossa, tupakkataukoja, puhumista. Puhumista ja puhumista. Aikuista seuraa, työkavereita ja asiakkaita.
Äitiys on oman identiteetin menettämistä. Ainakin osittain.

Onnekseni mieheni on vuosien varrella oppinut lukemaan minnuu kuin avointa kirjaa. Se tietää koska viulussa alkaa olla katkeamispisteessä olevat kielet. Viikko sitten kävin pelastamassa järkeni hyökkäämällä kaverin luo iltakaffelle. Mies jäi lasten kanssa kotio ilomielin (tiesi varmasti mikä on vaihtoehtona jos mie en pääsekkään nollaamaan;)) kun tämä mamma painui raksa-aikaisen termarinsa kera kaverilleen juomaan mukitolkulla aivan liiah  vahvaksi keitettyä sumppista ja polttamaan ketjussa tupakkia.
Ja maailma pelastui:) Ainakin toviksi eteenpäin.

Pari päivää sitten kävin myös töissä. Tai konttorilla pyörähtämässä vauvan kanssa. Olin tarkoituksella ajoittanut vierailuni tuntilappujen jättöpäivään, jotta törmäisin mahdollisimman moneen työkaveriin. Valitettavasti poissaoloni töistä tarkoittaa edelleen kaksinverroin enempi töitä muille, joten kaikki paiskivat niska limassa töitä kentällä, eikä yksikään eksynyt konttorille/varastolle saakka.
Sain mie silti ilmaista kahvia, ja hedelmiä. Ja vaihdettua lude-uutiset ja torakkakuulumiset, joten ei se reissu hukkaan mennyt;)
Pitänee käydä myöhemmin uudestaankin.

Pakko pitää jonkinsortin to do-listaa, tai päivärytmiä.  Mie en tiedä viikonpäivistä enkä kellonajoista ennää mittään. Ainoastaan ne päivät jolloin esikon saa työnnettyä hoitoon jotta on mahdollisuutta lähtä jossain käymään vauvan kanssa. Se  on helppoa vielä kun tuo on kaukaloiässä. Ja pulloruokinnassa. Sinä päivänä kun se ei enää viihdykkään paikoillaan ja alkaa juosta  ja systemaattisesti tuhota kaikkea tielleen osuvaa, meitä ei enää mihinkään huolita.

Ensi lauantaina on ristiäiset. Ja taas tässä käy niin, että perhee ainut kirkkoon kuulumaton ihminen laitetaan kirkkoherrainvirastoon sopimaan juhlallisuuksista ja virsistä ja blaablaa.  Ei sen puoleen, vaikka kierrän kirkkoja työni puolesta enempi kuin moni uskovainenkaan, ei se silti tarkoita että miulla oisi mitään mielipidettä esimerkiksi virsiin. Tunnistan "Jumalan kämmenellä" ja "Jumalan karitsan". Jälkimmäisestä en edes pidä.
Kehtaisinkohan ehdottaa, että näissä kirkereissä pappi lausuisi vain nimen, ja sitten syötäisiin?  Unohdettaisiin virret ja puheet ja muut?