Useimmiten kun kaikki alkaa mennä vituralleen, niin nehän menee. Sama domino-efekti voi tapahtua myös päinvastaisesti hyvien asioiden kasaantumisessa, vaikka se huomattavasti harvinaisempaa onkin.
Tämä hetki kuitenkin todistaa harvinaisenkin mahdolliseksi.
Ensinnäkin, saimme kuulla, että toisen tytön sairaskohtaus ei ollutkaan epilepsiaa, joten tämä sai ajolupansa vihdoin ja viimein takaisin. Toinen tytöistä taasen soitti ja ilmoitti muuttavansa takaisin kotiin kihlattunsa kera joka riitti tietysti jo itsessään ilon aiheeksi, mutta mahdollisti myös nuorempien sisarusten hoidon, jolloinka hoito-ongelman ratketessa meidän talven lomamatka mahdolllistui. Varasin siis kahden viikon reissun palmujen alle Thaimaahan:)
Tämän lisäksi vieläpä sain veljeni meille opiskelunsa myötä yhdeksi päiväksi joka viikko kodinhoidon apulaiseksi. Eilen tuo aloitti ja osoitti heti olevansa painonsa arvoinen kullassa. Leikitti esikkoa ulkona ja hyssytteli Riepua. Auttoi siivoamisessa ja oli seurana.
Löysin myös yhdet istuvat farkut, joissa jenkkikset loistavat poissaolollaan ja luovat täten miulle illuusion siitä, etten mukamas olisikaan enää turvonnut;) Tämähän ei kyllä auta muita housuja mahtumaan sen paremmin jalkaan, mutta koska ainakin yhdet mahtuvat on, talvi saa miun puolestani tulla. Enää ei tarvitse pelkällä hameilla kulkea tai turvautua ruohon raiskaamiin verkkareihin.
Ilmottauduin myös firman pikkujouluihin. Mie oon kuukauden sisään kahdesti käynyt konttorilla tapaamassa ihmisiä törmäämättä vielä kertaakaan huollon väkeen, joten toivon näkeväni juhlissa edes mahdollisimman monta,
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä; mie tein toissapäivänä ruskeakastikkeen. Siis RUSKEAKASTIKKEEN! Kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen sain siitä sen näköistä, ja melkein sen makuistakin:D Hitto mie oon nyt liekeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti