Viikko sitten jäädessäni jälleen kisaleskeksi kotia, viettelin iltoja ja öitä jälleen maaseudun pimeydessä. Yhten iltana, hyvin myöhään huomasin pihaan ajavan tuntemattoman auton. Miulle tuli kiire vaihtaa päälle jotain soveliaampaa kuin reikäiset yökkärit, eihän sitä tiennyt millaiseen ihmistenhäätöhommaan sitä siihen aikaan yöstä joutui.
Tulijaksi kuitenkin paljastui anoppi mieheni siskon kera. He olivat syvästi järkyttyneitä miten mie uskalsin olla yksin lasten kanssa ilman että ulko-ovi oli lukossa. Olihan nyt jo sentään säkkipimeää öisin.
Mie olin vähän hämilläni, Olinhan asunut tässä samaisessa tuvassa ensimmäiset puolitoistavuotta täydellisessä pimeydessä kun pihamaalla ei valaissut sitä vähääkään määrää tuikuista mitä sittemmin tien reunaan pystytettiin. Kaiken lisäksi oli edellisyönä unohtanut ulko-oven apposen auki, joten olin vain aamuvarhain herännyt kylmään vetoon kun koirat päättivät omatoimisesti lähtä aamupissalle. Ei mun tarvinnut mitään pelätä, että tänne ketään eksyisi. Keskelle korpea, hah!
Ensimmäiseen pariin vuoteen en edes lukinnut ovia töihin lähtiessä. Sitten vasta mieheni muuttaessa saman katon alle sain läksytyksen turvallisuudesta, ja aloin käyttämään lukkoa. Enkä enää poiminut liftareita kyytiin..
Jokatapauksessa mulla oli turvanani kolme herkkähaukkuista vahtikoiraa. Anoppi ei tosin liiemmin oikein uskonut niiden pelastavaan vaikutukseen. Yksi kun kuorsasi niin kovaa ettei ollut herännyt edes heidän tuloonsa, toinen ei löytänyt peiton alta poies ja kolmas haisteli omaa persettään ja yritti päätellä oliko mahdollisesti itse syypää äskeiseen pahaan hajuun. Okei, ei niistä välttämättä turvaksi olisikaan. Ehkä turvallisempaa olisi avata rottahäkkien ovet ja usuttaa jyrsijäarmeija hyökkääjän kimppuun repimään kaulavaltimot auki. Homma olisi todennäköisemmin nopeammin ohi kuin mitä nuo pampulapäät ehtisi edes tietään löytämään sohvalta alas.
Pari päivää sitten sain kuulla että metän takana oleva mökki oli ryöstetty. Miut valtasi kauhu. Myöhän ollaan tämän tien ainoat ympärivuotiset asukkaat, eikä siltikään huomattu mitään, vaikka juuri tämän vuoksi pistetäänkin merkille kaikki tiellä liikkuneet.
Mie alan hätiköidä tuon uuden ulko-oven kanssa. Se on piru vie jo puoli vuotta odottanut asennusta tuossa terassilla, mutta ei paljoa siinä hyödytä jos vanhasta ovesta pääsee liki soppalusikallakin sisään. Ei täällä mitään vietävää ole, tuskin murtoveikot laskupinoakaan viitsisi rosvota. Mutta ajatus siitä, että ventovieras tunkeutuu kotiisi kun et ole siellä.
Tai kun olet siellä.
Huh. Kylläpä sitä saadaan ihminen potemaan turvattomuutta ihan vain yhdellä lauseella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti