Vituttavat vaikeudet TOP4

Eilinen taistelu köökissä sai miut miettimään todenteolla miten elämä on täynnä jos jonkinmoista haastetta ja vastoinkäymistä. Miten joskus käydään oikein aallonpohjissa vain todetakseen että niistäkin selviää.
Itse valmistuin aikanaan talonrakentajaksi linjalta jota kukaan toinen nainen ei ollut sen koulun historiassa kyennyt läpikäymään. Ostin tämän torpan vain parikymppisenä ja remppasin lattiasta kattoon.  Pari vuotta myöhemmin hyppäsin lapsettomasta parisuhteesta kertaheitolla neljän lapsen äitipuoleksi.  Sittemmin olen pari omaakin mukulaa tuonut maailmaan, kolme kirjaa julkaissut ja opiskellut kokonaan uuden ammatin.

Mutta.

Vaikka kuinka koen toisinaan ylpeyttä aikaansaannoksistani, huomaan silti taittuvani kaksinkerroin arkipäivän haasteissa, jotka omalla pienuudellaan ja onnistumattomuudellaan saavat miut hajoamaan täydelliseen vitutukseen.  AAARGH!!
Tässä ne pienet, mutta ah-niin-vituttavat vaikeudet joista ei tahdo selvitä vaikka olisi kuinka supernainen!


1) Tekniikka pettää
Ja sehän pettää aina miun kohdallani. Voi sitä vitutuksen määrää kun tulostin ei tahdokkaan tulostaa sitä elintärkeää kuittia lentolippujen maksamisesta, tai ollessasi jo valmiina myöhässä tärkeästä tapaamisesta, navigaattori lyö täysin lukkoon ja väittää sinun ajavan keskellä järveä, vaikka näet ympärilläsi peltoa silmän kantamattomiin. Leivänpaahdin ei paahda ja auto käynnistää automaattihälytyksen itsestään ennen kuin ehdit pois katseiden alta.
Sivistynyt nainen toki tarkistaisi onko piuhat kiinni, akut paikallaan, sammuttaisi ja käynnistäisi koneen uudestaan, tai soittaisi viisaammalle.

Mie löydän jatkuvasti itseni tilanteesta, jossa huudan naama väärällään sekä tulostimelle että tietokoneelle, nakkaan navigaattorin liikkuvasti autosta pihalle ja varmstan sen toimimattomuuden ajamalla yli. Viskon  leivänpaahtimen kaaressa hurjan huudon saattelemana ulos rinteeseen ja potkin auton renkaita kuin pahanen kakara.
Auttaako se?

No ei tietenkään.  Se vain todistaa kaikille etten todellakaan ole mikään supernainen muuta kuin hermojen menettämisessä nollasta sataan alle kolmessa sekunnissa.

2) Langan saaminen neulaan
Siis aivan mahdoton tehtävä! Olen modifioinut itselleni liki kolmanneksen vaatteistani, ja puolet vaatekaappini sisällöstä on vähintään kertaalleen korjattua ja paikattua. Olen aina omistanut ompelukoneen ja vaatteiden kursiminen on ollut itsestäänselvää.  Luulisi siis miun olevan taitavakin ompelijatar. No, väärin luulit.
Puolaaminen on miulle edelleen täysi mysteeri, uuden aluslangan asettaminen vähintään kolmen vartin projekti jossa koko ompelukone meinaa aina päätyä osiin. Langan asettaminen mutkaista reittiään pitkin kirvottaa tuskan hien miulle pintaan ja nostaa metrisen kyrpelön otsaan. Ja jotta kaikki olisi jo valmiiksi räjähdysherkkää, on pisteenä I:n päälle viimeisenä vuorossa langan saaminen neulansilmään...
Voi Vittuperkelejumalauta ja aasinkullinkasvattajat saakeli!!!

Lopputuloksena on vähintään neljä uutta voimasanaa, sormet täynnä vuotavia reikiä ja kolme metriä purettua lankaa.  Mää en kestä! Olkoon mokoma, tulee paljon helpommaksi ostaa uusi takki kuin ommella se uusi vetoketju siihen perkele!

3) Rattaiden mahduttaminen autoon
Yhtä helppoa on yrittää tunkea neliön muotoista palikkaa kolmion mallisesta reijästä sisään. Sivistyneen ja pitkähermoisen naisen kuori karisee hyvin nopiaan kun lapset on lastattu autoon, ostokset on poljettavina jokaisen jalkotilassa ja sitten niitä epäkäytännöllisen suuria yhdistelmävaunuja yrittää saada mahtumaan auton takakonttiin. Aina on joku aisa väärinpäin ja koiranpaskan liiskanneet renkaat tuhrineet vaatteet, tukka on kiinni tarranauhoissa ja käsi jää jumiin alustan väliin. Loppujen lopuksi yleisö saa leipää kasseistaan ja sirkushuveja seuratessaan yhtä hermoromahduksen saanutta kotirouvaa potkiessa ja hakatessa lastenrattaita sinne minne aurinko ei paista, ja lopulta paiskoessa kontin luukkua kiinni se pompahtaessa aina vain sinnikkäästi ylös.

Sama efekti käy kun yrittää survoa HTC:n laturia Samsungiin. Hermot palaa ja hiki valuu ja vasta kun koko piuha on likipitäen poikkipurtu ja mies kysyy että onko se ees sun laturi, niin sitä yllättäen osaakin lukea.

Ohoh..


4) Ruskeakastike
Tuo paholaisen keksintö!  Olen viimeiset kymmenen vuotta yrittänyt opetella tekemään tuota itsestäänselvyyttä ruokapöytiin, vain saadakseni kerta toisensa jälkeen toinen toistaan mahaa kouraisempia seoksia aikaan.  Viimeisimmässä yrityksessäni roskiin lensi ensin valkoinen jauhopaakku, sen jälkeen viemärin tukki tiskivettä erehdyttävästi muistuttanut liemi jossa lillui epämääräisen hajuisia klimppejä.
Olen saanut tehtyä läpinäkyvää liisteriltä muistuttavaa ruskeakastiketta, olen saanut tehtyä myös mustaa ja harmaata ruskeakastiketta. Kerran jopa oranssia. Mutta sen ainoan kerran kuin väri ja koostumus täsmäsi, maistui se silti aivan sukalta.

Miten ihmeessä joku niinkin yksinkertainen asia kuin ruskeakastike voi peitota miut?? Aargh!