Erävoitto!

Edellinen viikko meni aikalailla kasvatellessa metrin kyrsää otsaan.
Olin saanut kutsun huoltopäällikön toimistoon ja puoli konttoria kohotti kulmakarvojaan kuullessaan ystävällisen pyynnön "Voitko sulkea oven perässäsi?"
Sanoinkin, ettei moinen pyyntö koskaan tiedä mitään hyvää, joten sopiiko että istun tukevasti edes alas ennen pommin  tiputtamista?


Pommi oli ennalta tiedetty, mutta sitäkin murskaavampi. Mun olisi fiksua nyt jättäytyä kotiin.  Enhän suinkaan halua riskeerata lastani, eikä firma voi ottaa kannaltani riskiä. Äh! Riskit in  my ass!
Luulin ennen olevani sen verran hyvää pataa huoltopäällikön kanssa, jotta turhiin verhoiluihin  kiedotut lauseet vain nostivat savua korvista. Sannoin suoraan, että kumpikin meistä tietää vallan hyvin, ettei  nyt ole kyse riskeistä vaan taloudellisista asioista, joten asian voi ilmoittaa ihan suoraan ilman kauniita korulauseita.
Seuraavaksi eteeni lensi nippu erityisäitiyspäivärahoja koskevia papereita  ja miulle  ilmoitettiin, että firma  on valmis jopa maksamaan  jotta  mulla olisi "varaa olla kotona".


Mulla meni kuppi nurin, mutta taaskaan en onnistunut sitä fiksusti ja filmaattisesti näyttämään. Paperit kainaloon ja koko rakennuksesta ulos rappusille  itkemään. Voi jessus sentään.
Pelkäävätkö tosissaan tämän tilan olevan tarttuvaa sorttia, vai mikä siinä on, että talo  on valmis maksamaan  saadakseen ulos työntekijän  joka HALUAA TEHDÄ TÖITÄ??
Ei mene mun jakeluun, mutta ehkei ole tarviskaan.


Onneksi tänään sain tekniseltä päälliköltä kuulla, että olivat pitäneet ylimääräisen työturvallisuuskokouksen koskien sisäistä ja ulkoista kuormitusta. Koskien sitä, että vaikka työntekijää painaakin  jokin  sisäinen kuormitus, kuten allergisoituminen tietylle torjunta-aineelle tai raskaus, tulee firman silloin tarjota hommia, joissa kuormitusta ei lisäänny, mutta työntekijä saa silti jatkaa töitään. Talo vaan EI VOI pestä käsiään hankkiutumalla silloin eroon muutoin työkykyisistä työntekijöistään.


Mie juhlin erävoittoani, sain kourallisen asiakkaitani takaisin ja pääsin jälleen kentälle. Toivon mukaan nuotiosta käry hälvenee ajan kanssa,  että joskus aikanaan sitten tohdin palatakkin:)