Tarinoita työmailta osa 1...

Taitava on se, joka onnistuumuiden silmissä näyttää kiireiseltä, vaikkei todellisuudessa teekkään mitään. Taitavampaa (ja  tyhmempää!) taitaa olla se,  että onnistuu  näyttämään siltä ettei tekisi mitään,  vaikka puuhaa riittäisikin.

Koska mie  olen tainnut viime aikoina näyttää ulospäin juuri tuolta viimeisimmältä, päätin tehdä tehdä listan töihin töistä mitä teen kaiken aikaa,  ja töistä joita olen ehtinyt mahani kera tehdä. Nyt  vain pitäisi keksiä miten muodostaisin sivistyneen ja hienolta kuulostavan lauseen  "ei-mihinkään-kuuluvista"ja  "ei-kenenkään-hommista",  jotka on kuitenkin pitänyt tehdä koska joku on joskus sen keksinyt.  Hmmm...

Työtehtäviä mietiskellessä tuli väkisinkin  mieleen erinäisiä menneitä tapahtumia historiassa joita tehtiin vain, koska joku niin halusi.

Yksi tällainen oli ensimmisiä kosketuksiani rakennusmaailmaan, sekä mutaisen raksaurani ensimmäinen kosketukseni rakennusinsinöörin ajatuksenjuoksuun. Olin vielä onnellisesti alaikäinen ja työskentelin eräänlaisena jokapaikan höylänä naiselle, joka arvioni  mukaan oli saanut  insinöörinpaperinsa muropaketista. Ideat olivat  hetken päähänpistoja, jotka herättivät yhtä paljon  hämmennystä kuin Barbababa.  Kuka hemmetti keksi, ja miksi, muotoa vaihtavat ja puhuvat knöllit??

Ensin hänen oli tarkoitus rakentaa tontilleen autotalli, joskin rakennusten ollessa jo käynnissä, hän oli päättänytkin tehdä siitä asuintalon. Siihen, mihin taasen piti tulla asuintalo, hän aloitti rakentamaan autotallia, josta siitäkin tuli asuintalo. Ensimmäisessä autotalli/asuintalossa  oli jopa vanhanmalliset autotallinovet, jotka oli sittemmin levytetty umpeen. Rakennustarkastaja oli nyppiintynyt ja ilmoittanut,  että mikäli  piirustuksissa on ovi, ja seinässä on ovet, niin tuleehan siinä oviaukkokin olla. 

Näin jäi mun tehtäväksi tehdä valtavien autotalliovien taakse tavallisen kokoinen oviaukko, johon asennettiin ovi,  joka peitettiin olohuoneen jättimäisellä hyllyllä.

Saunaan myös piti rakentaa tarkastuksen läpimenevä väliaikainen sauna, jonka sai purettua käden käänteessä pois. Eihän rouva mitään saunaa halunnutkaan, vaikka niissä pahuksen papereihin oli jälleen sellaisen piirtänyt. Autotalli/asunto numero  2:eenkin rakennettiin väliaikaisia ovia,  jotka odottivat vain peittämistään. Syötä en todellakaan tahdo muistaa, mutta muistan  kyllä miten virittelin puutarharistikoita ensimmäisen rakennuksen katolle kolmionmallisesti, koska sinisen lampun kanssa se "ällistyttävän kaunis". Ällistyttävä kyllä, mutta siitä kauniista en nyt niin tiennyt.

Peittihän  se kyllä  kivasti omat maaliset kengänjälkeni katolta,  jotka olin sinne tahrinut joutuessani kivuta maalipurkkien kanssa katolle vain vyötärölle sidottu köysi turvanani. Köysi  oli kiinni talon toisella puolella  kasvavassa männyssä, joten thank god  horjahdin vastakkaisella puolella.

Kesän puhjetessa jälleen kukkaan,  sain tehtäväksi istuttaa kymmenen puuta. Istutuksesta en tiennyt tuon taivaallista,  mutta  sen tiesin, ettei niitä tulisi sijoittaa tarkistuskaivojen päälle, kuten pomoni tahtoi. Kävin  useamman keskustelun asiasta hänen kanssaan, mutta lopulta tuikkasin puut hänen  haluamilleen paikoilleen, joskin muutaman ihan tarkoituksella heitin "vahingossa" piirun verran linjastaan sivuun.

Olin tuolloin vielä pahainen opiskelija joka yritti tienata tupakkirahojaan, mutta sain kullanarvoisia oppeja. Ensimmäisekseen sen, että rakennusala oli 95% soveltamista ja 5% tuuria. Toisekseen sen, että pomona ei  kannata pitää naispuolista rakennusinsinööriä. Tästä viimeisestä opistoa jouduin vuosia myöhemmin vielä lisäämään alaviitteen, ettei pomoksi kannata ottaa myöskään nais-arkkitehtiä.
Ymmärrettävästä syystä, en kuitenkaan tästä ensikosketuksestani kehdannut pyytää edes minkäänsortin työtodistusta, vaikka siellä hommia teinkin tasaseen tahtiion ähemmäs vuoden ympäri. En ihan todella keksinyt millaista etua olisi rustata cv:hen kyvyn tehdä oviaukkoja suljettuihin oviaukkoihin, vain jotta ne voidaan tilkitä uudestaan. Ja kertakäyttöiset saunat... huh.