Raksalle ajautuu vain juopot. Niin on sanottu, vaikka veikkaankin, että raksa vain tekee monesta juoppoja. Koska vain raksalla on ymmärrettävää käydä lounaalla terassilla "lukemassa päivän lehdet", kuten meillä sanottiin, oli liian helppoa jatkaa tuota lehdenlukua töitten päätteeksikin. Aamulla verstaalle tai työmaalle on raahauduttu kävellen eilisissä työvaatteissa ja arvotaan kuka saisi ajettua duuniauton pubin pihasta takaisin töihin. Olihan siellä kaikki oleelliset työkalut mitäsinä päivänä tarvittaisiin. Niin, ja se aamupäivän korjaussatsi..
Vaikka tämänpäivän timpurit ja maalarit ovatkin ituruokahippeilijöitä entisajan urakoitsijoihin nähden, vallitsee työmailla silti tasapainottelu krapulan, selviämisen ja humaltumisen välissä.
Itse asuin aina sen verran pitkällä työmaistani, ettei autotta kulkeminen tulllut kysymykseenkään, siinä oli varmaan osittainen pelastus joka esti liian pitkän lehden luvun työpäivän päätteeksi. pitihän sitä vielä illaksi päästä autolla kotiinkin ja aamulla taas töihin!
Huonommin meni kerran yhdellä muurarilla joka tuli työmaalle työnjohtajan hakemana vain tunteja ennen työmaan luovutusta. Taluttaen tuo tuotiin ovesta sisäänja äijä tuijotti meitä ihmeissään, kunnes siirtyi tuijottamaan asuntoa ihmeissään.
"Muistatko? Olit täällä viime viikolla. Ja sinun PITI olla täällä myös eilen ja toissapäivänä..."
"Mkäh pvä ny o..?"
"Keskiviikko"
"Vhittuh.."
Tämän erikoisen ensitapaamisen jälkeen työnjohtaja lähti, mitä ilmeisemmin hakemaan muita juopuneita työntekijöitä toisille työmaille, ja meidän armoillemme jätetty muurariparka lukittautui parvekkeelle kolmeksi vartiksi tutisemaan ja tärisemään. Askin poltettuaan tuo tuli hiestä märkänä sisään ja siirtyi vessaan puhumaan sujuvaa tanskaa. Tanskaa siksi, ettei äänestä päätellen voinut päätellä kummastako päästä ulostus tapahtui.
Vasta jälkeenpäin löysin vessan mielenkiintoisessa kunnossa. Sitä itteään (whatever it was..) oli pönttö roiskittu täyteen, sekä lahjakkaasti onnistuttu rappaamaan myös vessanpöntön kannen sisempi puoli. En ihan oikeasti tiedä miten se on teknisesti edes mahdollista, mutta taitoa lienee vaatinut. Tai akrobatiaa, jota äijältä ei muutoin kyllä tahtonut löytyä. Laatatkin vispasi kädessä kun niitä yritettiin kohdistaa keittiön välitilaan, ja laattoja hajosi kappaleiksi enemmän kuin niitä seinälle päätyikään.
Kahvitauolla ärrällä nähtiin duunikaverin kanssa miten meidän muurari-rappari-laattamies hoiperteli viereiseen pubiin. Siellä tuo viihtyi muutaman pitkän tunnin, ja saapui silminnähden päihtyneenä takaisin työmaalle kun meillä oli jo loppusiivoukset käynnissä. Kysyttäessä lounaan koostumusta, tuo mutisi vain nauttineensa maittavaa "Karjalaa...Paistia. Karjalanpaistia."
Ei ollut sinänsä suuri menetys kun karjalanpaistia yliannoksen nauttinut sammui perimmäiseen makkariin. Meillä alkoi vain pelastustyöt tämänvälitilalaatoituksenkin suhteen, sillä viina näemmä vie myös värinäön, koska siellä oli sulassa sotkussa harmaita ja valkoisia laattoja. Pikainen korjausoperaatio keittiössä oli vähäistä, kun kollega näki kauhukseen ikkunasta tarkastajan saapuvan työmaalle. Suurempi urakka oli maastouttaa sammunut kollega. Kasasimme paniikissa siis kaikki viimeiset työkalut ja tarvikkeet muuriksi juopon eteen, jotta äijä jäi seinän ja tarvikemäärän taa piiloon. Kuorsaus ja korina peitettiin työmaaradiolla joka sijoitettiin jalkoihin ja nostettiin volyymillä kovaäänisemmäksi.
Se, että huomasiko tarkastaja ne sätkivät jalat maalipurkkien takaa, vai jättikö vain kohteliaisuuden vuoksi mainitsematta, jäi epätietoon. Veikkaan, että yksi työmaalle sammunut muurari oli sen firman pienempiä ongelmia, eikä näin ollen jaksanut hirmuisesti kiinnostaa tarkastajaa, joka halusi vain nähdä että työmaa valmistuu ajallaan.
Läpi meni. Sillä ehdolla että vessa siivotaan "siitä ällötyksestä, mitä se ikinä onkin."
Vedettiin pitkää tikkua, ja siivous osui omalle kontolleni. Siellä sitten oksennellessani omaa lounastani kuuratessani toisen pyrstöyskiä, mietin vakaasti alan vaihtoa.
Mitä kollega joutui sitten tekemään? No, sen tehtäväksi jäi sammuneen muurarin saaminen ulos asunnosta.
En koskaan kysynyt, mutta oletan tuon vain vetäneen saappaan lahkeesta rapparin rappukäytävän puolelle ja sulkeneen sitten työmaan oven.
En koskaan nähnyt enää kumpaakaan. Mutta siitä tosin varmistuin, että se sammunut rappari työmaalla ei todellakaan ollut sen talon suurempia ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti