tiistai 18. maaliskuuta 2014

Riepu rokkaa!

Raskauden ihmeellisyydet jaksavat hämmästyttää kerta toisensa jälkeen.
Perjantaina oltiin käyty miehen kanssa nostalgisoimassa nuoruuttamme/lapsuuttamme (miehen nuoruutta, miun lapsuutta...) ja pidetty lapsivapaa-ilta  ysäribileiden muodossa.
Illan  ohjelmaan oli kuulunut ysäribändit Capella sekä E-rotic, joista ensimmäinen oli herättänyt vähän huvitusta, jälkimmäinen järkytystä. Mie pääsen niin harvoin radalle, että otin ilon irti ja tanssin itseni mustelmille (Kirjaimellisesti. Palaamme tähän kohta..). Hauskaa riitti ja nostalgiannälkäiset saivat tyydytyksensä. Paitsi E-roticin astuessa lavalle, joka riitti loksauttamaan valtaosan juhlakansan leuoista levälleen. Lippuja oli ollut myynnissä 1200kpl, joista 125 oli lunastettu. Näistä ihmisistä satakunta leväytti silmät selälleen kun illan huipentumana ollut E-rotic keinahteli lavalle, ryppyineen päivineen, nahkapukuineen päivineen...Ikääntyminen  on hieno juttu. Olisi peräti outoa, ellei mammat olisi vanhentuneet parissakymmenessä vuodessa päivääkään.  Mutta vanheneminen coolisti ja arvokkaasti on  eri juttu, kuin väen väkisellä ähertäminen itsensä nahkapukuun, joka aikoinaan täyttyi nuoren naisen kurveista, mutta nyt sai uhrinsa näyttämään joulukalkkunan ja Tukiaisen risteytykseltä.
Sanoin miehelleni, että mikäli koskaan ikinä yritän parinkymmenen vuoden kuluttua pukea päälleni nuoruuteni seksiasuja, iskee välittömästi lapiolla päähän. Ymmärsin tällä  samaisella sekunnilla, miksi sanonta "less is more" on harhaanjohtava ja mielikuvituksellekkin tulisi jättää erotiikassa töitä. Koska näillä havaintokuvilla E-rotic lukeutui samointein bändeihin, joita kannattaa jatkossakin kuunnella vain levyltä, tai mennä keikalle laput silmillä. Esiintyminen järkytti ihmisiä siinä määrin, että yksi pakeni paskalle surffaamaan facebookkiin. Näin tämän kaiken, koska nainen ei vaivautunut sulkemaan edes ovea.
Interesting...

No niin, olkoonkin että illan huipentuma paljastuikin anticliimaksiksi, oli ilta kokonaisuudessaan silti antoisa ja jäljet siitä näkyivätkin järkytyksekseni seuraavana aamuna. Heräsin yltä päältä mustelmilla. Näytin siltä, kuin oisin jäänyt kahden nussivan norsun väliin, tai päättänyt pyöri rappuset alas ottaen osumaa joka kropan osaan. Koska juhlapaikka oli ollut lähes tyhjä, en siis olisi saanut tanssilattialla osumaa vaikka oisin heittäytynyt keskelle lattiaa meritähdeksi. Erityisesti mahaan ilmestyneet mustelmat herättivät ihmetystä, koska osumat kupoliin olisin varmasti huomannut. Koska  en muuta selitystä keksinyt, tulin tulokseen raskauden ihmeellisistä voimista heikentää verisuonia, huonosta hemoglobiinista  ja muusta sälästä, joiden yhteistuloksina olin onnistunut kirjaimellisesti  tanssimaan itseni mustelmille. Creepy!

Tänään sitten kuitenkin päästiin rakenneultrassa kurkistamaan "Riepua", jolla näytti  pyyhkivän hemmetin hyvin. Neiti (YES! Itś a girl!!) joogaili kaikessa rauhassa, kaiveli varpailla nenäänsä ja otsaansa ja sen sellaista, jota kaikki nyt tekevätkään;) Ihan yhtä kettumainen tuntuu olevan kuin isosiskonsakkin, joka näytteli keskisormeakin jo parin päivän ikäisenä.
Mahan raju kokoero muutaman tunnin aikaerolla ihmetyttää edelleen. Ja tekee pukeutumisesta haastavaa. Sillä pienimmillään tiineyttä ei edelleenkään näy, vaikka puoliväli on ohitettu nyt virallisesti.  Mutta ei tarvita kuin Riepun heittäytyminen toiselle kyljelleen, ja maha retkahtaa puoli metriä eteen. Noh, ei nyt ihan puolta metriä, mutta 30cm ainakin.   I cant believe it! Hupparilla piilottaa  vielä paljon, mutta t-paidat ja topit puhuvat pallomaista kieltään jo. Ainakin joogamestarin herätessä voimistelemaan.

Oli muuten pakko kokeilla; varpaani yltävät edelleen otsaani. Tämä puutarhatonttu tulee siis äitiinsä:D                                

Riepu rv 21.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti