Ihmettelinkin viime viikolla Mehiläisestä tullutta soittoa, jonka mukaan miun oisi pitänyt mennä allekirjoittamaan papereita. Kun sitten kyselin, että mitähän papereita sitä pitäisi signeerata, oli vastaus "erityisäitiyspäiväraha-papereita. Sulla kun ei ollu mitään hommia mitä voisit tehdä."
Olin vähän ihmeissäni vastauksesta. Olihan talo onnistunut pitämään miut yllättävän kiireisenä ja työntäyteisenä ottaen huomioon että multa vietiin 99% asiakkaista poies. Täydet päivät olen tehnyt vähän sitä sun tätä. Vähän kentällä omin nokkineni, vähän muiden mukana milloin missäkin, vähän varastolla ja vähän konttorilla ja juossut vaikka missä postissa ja matkahuollossa ja ja...
Koko kummallinen keskustelu oli mennyt osapuilleen näin;
Mehiläinen: "Jaa! No mutta mulla oli sellainen käsitys ettei sulla oisi mitään kun et saa myrkytellä."
Mie; "Kukahan niin sanoi?"
Mehiläinen: "Teidän huoltopäällikkö nämä paperit puheeksi otti."
*Hämmentynyt vitutus*
Mie: "Juu, en ole tulossa allekirjoittamaan mitään."
Olin jo edellisessä duunipaikassani joutunut tiineyden vuoksi ikävään tilanteeseen, kun vuokratyöntekijänä ei edes tiineys turvannut työpaikkaa. Se oli harakiriä kumpi ehtii ensin maaliin, ennen kuin potkuja tai saikkuja jaetaan. Lopulta kivut oli vieneet kyvyn enää selviytyä töistä edes hammasta purren, joten saikut tuli kontolle ja sitten paperihommat.
Mutta nyt tilanne oli toinen. Kivut ei vielä kertaakaan ollut estänyt mun työskentelyä, ja hinku kentälle oli kova konttorityöskentelyn sijaan. Mulla ei todellakaan ollut mitään aietta lähteä pois töistä niin pitkään kun kunto kestää työskentelyn.
Josko onnistuin itselleni kuitenkin kyseisen puhelun selittämään vain hyväntahdoneleenä. Ehkä ylempi johto oli ihan vain puhtaasti huolissaan mun voinnistani ja halusi varmistaa sen, että tiedän voivani jättäytyä pois jos siltä tuntuu. Joo, ehkäse olikin näin.
Tai sitten ei. Eilen miulta evättiin lupa uuden lutikkalampun hommaamiseen. Oma reistailee siten, ettei tarkeista tahdo tulla mitään, ja näillä tarkkimäärillä tarkastettavia asuntoja kertyy viikossa kuitenkin useampi sata. Luulisi, ettei yhden taskulampun tilaaminen ole silloin mikän iso juttu. Onhan se vähän kuin timpurin laittaisi työmaalle ilman vasaraa.
Tänään sain kuulla, ettei huolto saa palkata uutta työntekijää niin pitkään kuin mie virun töissä.
Ei tarvitse olla Einstein laskeakseen yhteen yksi ynnä kaksi.
Firma tahtoo minusta eroon, koska mitäs helvettiä sitä tiineellä työntekijällä tekkeekään. Vuosien panostus ja lisäkoulutuksen hankkiminen olikin sitten nollattu sekunnin murto-osassa.
Ja jos yhtään ajattelen työkavereideni parasta että heille saadaan apua kentälle, ymmärtäisin väistyä pois jaloista. Hus pois vaan! Olen taakka ja ylimääräinen kuluerä. Enhän mie enää tuotakkaan juuri mitään kun olen raskauden saastuttama.
Vitutus nousi sekunnissa ja jatkoi nousuaan koko itapäivän. Loppujen lopuksi kulutin jälleen auton penkkiä itkemällä, ei mennyt nallekarkit tasan. Taaskaan.
Vittu kun vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti