Esimerkkejä tilanteista, jossa mielikuvitus ja järki ottaa kumpainenkin äkkilähdön juuri silloin, kun niitä eniten tarvitsisi. Edes toista, jollei ole mahdollisuutta saadassa yhdessä!
1) Yllättävä "sinullaeiole"
Sinulla ei ole katetta, varattua matkaa, sovittua aikaa, lentolippua, kotiosoitetta... Hetki, jolloin menee vain yksinkertaisesti lukkoon. Kyllähän on!
Mutta kun ei ole.
Niin sanoo tietokone, joka nauraa partaansa. Olen pyyhkinyt sinut järjestelmästä, sinulla ei ole kotia eikä rahaa, hahhaa!
Pankissa kerrottiin miulle, etten virallisesti asu missään ja että olemme puolison kanssa asumuserossa. Poliisi osasi myös kertoa, ettei minulla ole vuonna 2010 syntynyttä esikoistani.
Sanoppa siinä sitten jotain vastaan, kun pahimmassa tapauksessa kiukku vie siulta kyvyn edes muistaa omaa nimeäsi.
2) Yllättävä "sinullaon"
."..vuonna 2008 syntynyt lapsi!" Jaa really?
"...eri sukunimi lapsesi kanssa" Jaa, onko?
"...jotain outoa täällä pään magneettikuvissa.." Tell me something new...
"..viime viikolla jo kertaalleen hylätty lainapäätös pankissamme." Oh shit!
Vauvanpaskaa kulmakarvassa, reikä perseessä, housut väärinpäin ja eripari kengät. Aina yhtä hiljaiseksi vetäviä kommentteja.
3) Yllättävä asiantuntijuus
Se hetki, kun saavut sinulle tuntemattomaan kohteeseen epävarmana mitä siellä edes tulisi tehdä, ja vastassa on heti kättelyssä asiakas, joka toivoo sinun pitävän infotilaisuuden koko henkilökunnalle koskien ongelmaa, sen laajuutta ja sen hoitoa.
Sinulla on tasan 3 minuuttia aikaa ennen tilaisuuden alkua, eikä ylemmät tahot vastaa puhelimeen. Kiva.
Sovella, sovella, sovella ja sovella...
Sinä päivänä tunsin ansaitseeni vähintäänkin emmyn, oscarin, nobelin ja venlan. Kaikki samalla kertaa!
4) Yllättävä nudistisuus
On lauantainen aamupäivä ja nautit kuumasta suihkusta, kunnes kuulet jonkun astuvan eteiseen. Koska olet varma se olevan puhelimensa unohtanut kumppanisi, astut suihkusta täysin Eevana, vai kohdataksesi hätääntyneen sähkömiehen ilmeen. Koska hämmennys on niin suuri, et osaa edes pyyhettä kiskoa eteesi.
Jälkeenpäin mietittynä, olisi kai pitänyt edes kirkua. Tai soittaa vihainen puhelu sähkölaitokselle.
Sitä vastoin sähkölaitos muisti minua viikon sisään kirjeellä, jossa kertoivat meille asennettavan etäluettavan mittarin. Kirjeestä pystyi päättelemään, että traumatisoitunempi osapuoli ei asunut tässä talossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti