Jumbojätti

Epäilin jo jäätelömyrkytyksen vaihtuneen raskausmyrkytykseen. Turvotus lopsautti miut jo ulos lipokkaistakin (ja koiran syötyä sandaalini, jalkaani mahtuvat enää puhkinussitut ja kalutut nurmikon raiskaamat crocsit), sormien makkaroituminen estää käsien nyrkkiinlaiton ja kasvoihin noussut pönäkkyys saa miut muistuttamaan päivä päviältä enempi Mervi Tapola-Nykästä.
Migreeni on vaivannut minnuu nyt viidettä päivää ja olo on ollut  tukala, pahoivoiva ja kummallinen. Kaiken lisäksi kotihoitoni sotii turvotusta vastaan.
Koska  lääkkeettömät apuni lähestulkoon joka vaivaan on ollut kuuma suihku, olen viettänyt suurimman osan päivistäni istuen kuumassa ja pimeässä suihkussa hakien helpotusta päänsärkyyn, lonkkakipuihin, pahoinvointiin sekä yleiseen kolotukseen ja vitutukseen. Raahasin saunasta jakkaran suihkun alle, koska seisominen puuduttaa jalat ja istuutuminen lattialle tarkoittaa sitä, että odotan seuraavan aikuisen saapumista kotia  tunkkausavuksi juurikin siinä.Valitettavasti kuuma suihku ei tee hyvää  turvotukselle.  Näin  ollen olen joutunut pitämään jalkojani kylmässä vesiämpärissä, seistä yöni  kylmän vesisuihkun alla tai kastella sänkyä kylmillä ja märillä jalkoräteilläni. Sen lisäksi olen juonut vettä kuin hullu. Ja syönyt vesimeloonia enemmän kuin mitään muuta. Mutta eipä tunnu sisäisen nesteytyksen ajavan väärään paikkaan eksynyttä nestettä kumminkaan  poies..
Mutta hyvin se on rakon pitänyt toiminnassa, näin ollen vuorokausirytmini on kääntynyt päälaelleen. Kun olen päivät  istunut kuumassa suihkussa ja maaten kipujeni kanssa sängyllä ajaen unilapuilla migreenimörköä poies, olen yöt käyttänyt jatkuviin kusireissuihin sekä  systemaattiseen jalkojen kylmettämiseen siinä määrin, että  yön ensitorkahdukset on tapahtuneet vasta aamun valjetessa. Näinä pieninä  torkahduksen pätkinä olen sitten nähnyt unia siitä, miten lautasellinen spagettiakin voisi laukaista synnytyksen  etuajassa.


Koska veturimainen puhina ja ähinä sekä ympärivuorokautinen vikinäni  liikkuessani ahtisaarimaisesti paikasta A paikkaan B alkoi lopulta viedä voimia siinä määrin että teki mieli parkua pikkutytön lailla vain yleistä voipumistaan, käski mies lopulta soittamaan päivystykseen. Siellä käskytettiin paikan päälle tarkistuttamaan ettei kyseessä ole raskausmyrkytys.


Kun lopulta kuppiin oli pissitty, piuhojen jatkeessa maattu, käsiä ojenneltu  ja jalkoja levitelty, sain kuulla ettei raskauttani suinkaan mikään vaivaa. Ei myrkytys eikä muukaan. Mutta onko se nyt mikään ihme että kroppa huutaa hoosiannaa jos Riepu on päättänyt kuudessa viikossa tuplata kokonsa ja vastaa nykyisin mahan koon kanssa kolme viikkoa pidemmällä olevia. Ottaen huomioon, että laskettu aika olisi vasta reilu kuukauden päästä, mutta lapseni paino vastaa jo lähestulkoon keskimääräistä vastasyntynyttä, ei tosissaan ole ihmekkään jos olo on mitä on.
Ja mitä turvotuksiin ja särkyihin tulee, you just have to deal with it.


Uskoisin tämän vaikuttavan sektioaikaan. Toivon todella. Viikon päästä olen  jälleen asiasta viisaampi,  kun lopullinen päivämäärä päätetään. Olettaen tietysti etten ole erehtynyt syömään spagettia ja synnyttänyt jo siihen mennessä;)