Mahankadotustemppu onnistuu edelleen raskausviikolla 34 kun vain kääntää selän katsojaa kohti.
Valitettavasti silmät on sielun peili enkä voi katsekontaktia ottaa keheenkään selin, niin hämäykseni mahattomuudesta jää vain niihin hetkiin, kun kyhjötän nurkassa tai prisman vessajonossa.
Paukuttelen muuten juuri seitsemänkympin likaista rajapyykkiä ja alan vähitellen heittää toivetta nurkkaan että pääsisi edellistä kevyempänä aikanaan synnärille. Tällä haavaa osa kiloista tosin on varastoitunut nilkoista alaspäin, joten yksikin vilkaisu näihin vesipatjoihin estää ketään kysymästä ilmiselvää asiaa; "Turvottaako?"
Voi mikä maha <3
VastaaPoista