Mökkeilyä

Reilu viikko mökkimaisemissa tekee ihan hyvää. Ei sillä, ettäkö sitä asuisi itsekkään mitenkään sivistyksen kehdossa, mutta koetun kaltaisten mökkiviikon jälkeen sitä huomaakin, että vaikka Jumala tuntuu joskus kääntäneen selkänsä tällepitäjälle, on tämä kuitenkin  selän välittömässä läheisyydessä. Mökkikylä jossa olimme, taisi sijaita lähempänäsitten ison herran hanuria. Ei lomailijoille siis mitään vikaa:) Mikäs siinä, rauhaa ja rakkautta, luonnon rikkumatonta hiljaisuutta ja mökkikylän aktiviteetteja. Mutta voinen kuvitellla tämän kylän nuorison tuskan, miten pienet piirit kuristaa nielua ja vaihtoehtojen vähyys korventaa mielikuvitusta. Tai kasvattaa sitä, mene ja tiedä.

Ensimmäisenä iltana koettiin varsinainen elämys, kun lasten valmistellessa nukkumaan menoa mietittiin miehen kanssa pientä pyrähdystä terassilla yhdellä.  Viereisessä mökkikylän infossa kun sijaitsi lähiterde, hetken päästä sivistyttyämme, myöskin kylän AINOA anniskeluoikeuksellinen kuppila. Tai ylipäänsä minkäänmallinen kuppila.. Se  myös sulki ovensa ilta 8lta, paitsi lauantaisin, jolloin  se sai jatkoaikaa  karaokeiltaman vuoksi.
Koska  kylä perustui kaikenkaikkiaan yhteen risteykseen, jossa sijaitsi kaksi kauppaa, apteekki sekä romahtamispisteessä oleva parturi (jonne näkyi menevän vain kaljuja miehiä...), oli turvauduttava eniroon ja haettava lähin kuppila, joka sitten löytyikin naapuripitäjästä. Siellä oli aukioloajat vähän lomaystävällisemmät, jopa ilta 10een saakka;)

Ajeltiin sitten sinne, ja ihmeteltiin pihassa oltiinko nyt varmasti tultu oikeaan osoitteeseen. Tölli kun näytti luojan hylkäämältä sekin. Sisään astuessa tuli tuulahdus 60-lukua, aivan kuin leffan kulisseihin oisi tupsahtanut. Vastassa oli baarin emäntä  sekä myöhemmin myös isäntä, jotka tarjoilivat juotavat ambulanssikuskin asusteisiin sonnustautuneena. Pienen ihmettelystä seuranneen juttutuokion päätteeksi saimme kuulla heidän jo  40vuotta toimineen bisnesideansa; Ensin hyö opettavat kylän nuorison ajamaan (siitä siis johtui naapurihuoneen autokoulu), sitten kortin saatua pääsi yläkerrassa sijaitsevaan matkakotiin lepäilemään, alkuehtooksi kumoamaan alakerran baariin vähän viinaksia, ja hädän tullessa sai lanssikyydin lähimpään sairaalaan.
Tällaista monitoimeliaisuutta yhdistettynä neuvokkuuteen voi olla käytössä vain pikkupitäjillä:D Hieman toki jäi mietityttämään että  opetteliko ajokorttia toivovat ajamaan lanssilla, vai hoidettiinko sairaskuljetukset autokoulun autolla. Ja jos hälytys tulisi sillä sekunnilla, soitettaisiinko se baarin puhelimeen, ja lennettäisiinkö myö pihalle kahvikuppiemme ja tuoppien kera kun henkilökunta lähtisi noutamaan apua tarvitsevaa?

Kyseisen puljun mainosteippaukset ikkunassa olivat muuten aivan mahtava! Tämä lie sarjassamme niitä, että kaikkea ei pidä paljastaa kerralla, ja pieni yllätyksellisyys herättää mielenkiintoa. Vai mitä mieltä olette?

Eikös tästä huoku sellainen "arvaa mitä teemme, ja arvaa miten saat meihin yhteyttä, niin tehdään bisnestä!"

Aivan mahtavaa:D


Toinen yllätys oli sitten fysiikan lakeihin perustuva. Mie oletin luovuttavani lämpöä enemmän nyt kun pinta-alaakin on tuplaten. Vähän samalla kaavalla kuin soppa jäähtyy nopeammin matalalta lautaselta nautittuna kuin korkeareunaisesta kupista.
Olin tyystin  väärässä.
Paitsi, että grillaannun ja imen lämpöä kahden ihmisen verran, toimii tämä valasruho jonkinsortin varaavana takkana, ja ylläpitää lämpöä myös kaksin verroin pidempää. Toisin sanoen, hikoilin kuin sika päivisin, ja öisin kärsin jälleen tulikuumista jaloista. Ja koska en päässyt nautiskelemaan kotivessan kylmästä laattalattiasta, jouduin turvautumaan hätäkeinoon ja käärimään märät keittiörätit  jalkoteriin yöksi.  Näin ollen muistutin etäisesti jonkinsortin pyhiinvaeltajaa öisin. Paitsi että olin varmaan kolmen juutalaisen kokoinen. Huh. Myös supistukset alkoivat uudelleen riesaksi. Niitä tuli päivisin myös, mutta iltaa kohden tiheni, ja öisin valvotti. Ellei kuumat jalat ja kusireissut ennättäneet jo muutenkin estää nukkumisen.
En kyllä enää uskaltaudu yöksi kovinkaa kauas sairaalasta.  Mahdankin piakkoin alkaa yöpymään teltassa synnärin pihalla, jollei muu auta. Hitto. Kuusi viikkoa kuitenkin pitäisi vielä kestää ja malttaa olla jakaantumatta!