Sain kotoota pois muuttaessani läjäpäin oppeja ja kasvatuspinttymiä, joista päähänni jäi toteutuakseen vain kourallinen (näistä ehkä turhakkein oppi on se, että ihmisvatsa kestää syödäkseen jopa Ikean ison kynttilän, joten who cares jos tavallinen eines on vähän vanhentunutta??) ja yksi jota sinnikkäästä toteutan joka kesä, on jäätelön ja mansikoiden ylensyönti. Suomen kesä kun on lyhyt ja vähäluminen, tulee siitä nauttia täysin rinnoin ja vatsoin. Silloin saa ja pitääkin herkutella kesään kuuluvilla herkuilla, eli jäätelöllä, mansikoilla, vesimeloonilla jne..
Vielä toistaiseksi olen odottanut halpoja mansikoita, jonka jälkeen kirmaan hakemaan niitä 5kg laatikoita toinen toisensa perään. Odottaessani niitä, olen nauttinut alennusmelooneista, joita on tullut haettua ja syötyä ainakin 5kpl viikossa. Jäätelöäkin on kulunut paljon, mutta eilinen toi pohjan munkin loputtoman tuntuiselle mahalleni.
Koska armas siskoni nauttii lähiaikoina miun järjestämistäni polttareista, piti kiireesti löytää joku sopiva jäätelöbaari korvaamaan peruuntunutta aamupäivän ohjelmaa. Ahvenanmaalla olin herkutellut monasti gelateriassa, jossa italialaisesta artesaanijäätelöstä tehdään näyttäviä spagettiannoksia. Tällaista en löytänyt pääkaupunkiseudulta, mutta artesaanijäätelö myyviä jäätelöbaareja kylläkin enemmän kuin olin odottanut. Koska kaipasin lapsivapaata hetkeä, pientä sosialisointia ja herkuttelua ihmisten ilmoilla, pyysin hyvää ystävääni mukaan "pienelle herkuttelureissulle, jolla oli suurempi tarkoitus". Mikäs sen mielekkäämpää duunia kuin kiertää jäätelöbaareja, maistella vähän sieltä ja täältä ja päätellä niistä paras mesta:)?
Niinpä myö lähdettiin rehvakkaina ja vatsalaukut jäätelöä huutaen kuin lukkarit sotaan, ja tilattiin heti ekassa mestassa kahden "pallon" annos. Olin tottunut kuluttajien huiputtamiseen, mitä tulee annoskoissa, joten en todellakaan tahtonut käsittää kun sainkin kahden pienen nökäreen sijaan kaksi lapiollista jäätelöä tarjoiltuna kämmenelle mahtuvaan kippoon.
Pinacolado-jäätelö, sekä appelsiinijugurtti-jäätelö mustan kahvin kera... Ah! Kyllä oli taivaallista! Joskin puolessa välissä piti jo vähän huokailla mahaan lisää tilaa ja viimeiset lusikalliset tekivät jo vähän tiukkaa mahtua nielusta.
Pötsit täynnä ajeltiin sitten seuraavaan mestaan, jossa valkattiin enää vain yhden maun pienistä pienin annos. Kirsikkajugurttijäätelö oli sekin hyvää, mutta kovan työn ja tuskan takana. Vaikka jälleen yritettiin saada huuhdottua herkkua alas nielusta kahvikupposella, alkoi meillä vessassa ravaaminen, vaikkei sekään tuonut tilaa vatsaan.
Autossa muistutettiin ehkä jo suurestakin urheilusuorituksesta vastakaranneita, sillä "hiki laiskan syödessä", piti näemmä paikkansa, ja jäätelön ahtaminen nassuun olikin yllättävän raskasta.
Kolmannessa paikassa vannottiin katsovamme vain ruokalista, mutta pitihän sieltäkin nyt sitten jotain maistaa. Mangosmoothie tarttui räpylään minikokoisena, ja oli tuokin taivaallista. Näin ollen myyjä ehkäpä ihmetteli meidän kyynelien pyyhintää kasvoilta, kun jälleen piti herkutella itteään hengiltä, eikä keuhkoilla tuntunut enää olevan tilaa jäätelömahan paisuttua muodottomaksi.
Listalla olisi ollut vielä ainakin kourallinen paikkoja läpikäytäväksi, mutta jäätelö veivoiton kahdesta naisesta. Meidän piti häntä koipien välissä, maha urkuttaen lyllertää takaisin autoon ja lähtä kotimatkalle. Ystävättäreni haisi kuin rankkitynnyri vieressä koko automatkan, kunnes totesi ettei uskalla päästää enää yhtään ilmoja pihalle ilman suodatinpaperia. Riepu aloitti jäätelötanssinsa, joka laukaisi supistukset. Myö ähkittiin ja puhkittiin silmäkulmat kyynelissä kuin kaksi synnyttävää naista, vaikka en miekään osannut siinä vaiheessa sanoa, että josko synnytys olisi siinä käynnistynyt, olisiko sieltä tullut se lapsi vaiko se paska. Varmaan kumpikin.
Kotia saakka en päässyt minäkään ilman huoltoaseman vessan testausta, ja kotona loppupäivä ja ilta kuluikin toipuessa urakasta. Migreeni iski, joten mie lääkepöhnässä istuinkahteen otteeseen pimeässä suihkussa, sitten lojuin sängyssä kylmäkastellut tiskirätit kiedottuna jalkoteriin ja valittaen.
Mies nauroi katketakseen. Näin siis käy kun lähettää naiset jäätelöä syömään:D Rapula on pahempi kuin baarikierroksen jälkeen.
Toivon että siskoni osaa arvostaa uhrautumistani. Herkuttelu on vakava juttu, ja jäätelölläkin voidaan näemmä vaikka tappaa ihminen. Huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti