Pari viikkoa täälläon ylläpidetty jonkinasteista sairastupaa. Ensin tuli toiseksi nuorimmainen enterorokossa kuumeilemaan, sitten tarttui pöpö nuorimpaan, jälkitautina räkis ja sehän se sitten tarttui minnuunkin.
Mun on vaikiaa olla pois töistä, jollei pää ole kainalossa. Poden systemaattisesti aina huonoa omaatuntoa kotiinjäämisestä, vaikka erityisesti sairaan lapsen hoitaminenhan on syistä kaikista parhain. Vaikka kuinka tiedän, että nykyisessä tilassani olen firman epätuottavin työntekijä, soimaan kotiinjäämistä ellen ole aivan kuoleman kielissä. Eilen puolikuntoista lepäilyäni esti se, etten osaa rentoutua kaaoksen keskellä. Siis jos näen karmean siivonja tiedän kuinka paljon kotitöitä on rästissä, en vain osaa maata sohvalla.
Pitkän pohdinnan päätteeksi ajattelin huiputtaa itseäni imuroimalla asunnon. Yleisilme muuttuu heti siistimmäksi ilman suurempia urakoita, ja sen jälkeen voisin hyvällä omalla tunnolla keskittyä siihen olennaiseen, eli lepäämiseen.
No, miepä kaivoin imurin esille. Olohuoneen imuroimista häiritsi puoliksi kasattu valtava rottahäkki. Jotta saisin rottahäkin pois tieltä, olisi se kasattava ja otettava käyttöön. Niinpä kasasin sen,ja putsasin ja purutin, heinätin,täytin juomapullot ja pesin ruokakupit. Siirsin sinne sikiämisikäiset youngladyt, sekä alakerrokseen meidän steriilit vanhat rouvat lempipappansa kanssa.
Sitten tuli ongelma; kompleksi oli niin iso, että se mahtuisi vain paikkaan, jossa majailee vanhat rottaherramme omassa häkissään rottinkikopan päällä. Ja nämä herrat saisi siirrettyä vain leidien aiemmin käyttämään tornihäkkiin. Ja sehän pitäisi pestä perusteellisesti ennen muuttoa.
Joten niinpä minä pesin. Ja tunnin kuluttua sain siirrettyä vahat herrat tornihäkkiin. Vanhan häkin mie tyhjäsin ja pesin, jätin eteiseen odottamaan talliin vientiä. Sitten se rottinkikoppa...
Sieltä mie löysin vanhan petarin ja lasten lakanoita. Petarin nakkasin eteiseen odottamaan kaatiskuormaan kantamista, lakanat päätin siirtää muiden lakanoiden tavoin lakanakoppeihin, jotka valitettavasti olivat täynnä.
No problem. Sängystähän piti kumminkin petivaatteet vaihtaa, joten kiskoin kaikki lakanat ja tyynyliinat ja pussilakanat ja muut irti ja nakkasin kylppärin lattialle. Kolmen vartin kuluttua jokainen petivaate oli uudelleen lakanoitu ja lakanakopeissa oli jälleen tilaa lasten lakanoille.
Putsasin tyhjän rottinkikopan ja mietin mitä mie sillä. Sitten mieleen muistui keittiön rottinkikoppa joka toimii sarjakuvalaatikkona. Siitä on kansi irrallaan ja muutenkin tila on käynyt pieneksi, joten pienellä vaivallahan mie vaihan ne sarjikset tähän isompaan ja ehjempään!
Niinpä mie imuroin ja pesin sitten kumpaakin koppaa ja järjestelin akkareita pokkareittain ja lehdittäin siististi pinoihin. Vanhan rottinkikopan nakkasin eteiseen odottamaan aittaan kuljetusta.
Kun mie sitten olin sitä uusinta rottahäkkiä siirtämässä raivattuun nurkkaan, huomasin siemenhelvetin iskeneen viereiseen kirjahyllyyn. Niinpä mie imuroin ja pesin hyllyä, järjestelin kirjoja, leffoja ja valokuva-albumeita uuteen uskoon, jotta digiboksit ja dvd-laitteet saisi työnnettyä taaemmas eikä aina olisi rottaroiskeiden ulottuvilla. Antennipiuhat tosin tulivat liian liki seinää myöten uutta häkkiä, joten kulutin puoli tuntia aikaa etsien jesaria jolla mie teippasin ne kiinni seinään.
Tämän jälkeen puruhelvetti oli jo irrallaan. Samalla sotkulla mie siis siivoisin viimeisenkin rottahäkin. Ruokakupit toisaalta olivat kaikki jo loppu ja vahat likaisia. Niinpä pesukone pitäisi laittaa pikaohjelmalle. Sitä ennen se tosin pitäisi täyttää. Ja kaikki tiskit lojuivat vielä ripoteltuna kaikille keittiön ja olohuoneen tasoille. Täytin siis astiapesukoneen, laitoin pyörimään, ja pikapesun aikana pesin kaikki keittiön tasot ja pöydät. Lopulta mie sain ne puhtaat kipot ja pääsin siivoamaan viimeisen häkin. Tätä häkkiä siivotessa mie löysin ikkunalastan sohvan alta. Tästä innostuessani päätin käydä hetimmiten pesemässä keittiön liukukaapin jättipeilin, johon nuorimmainen piirtelee hammastahnalla hevosia. Nyt saisin sen vihdoin kunnolla puhtaaksi!
Kun vihdoin ja viimein pääsin imurinletkuun käsiksi, oli "pikaista siivous-operaatiotani" kestänyt liki kahdeksan tuntia. Lonkkia ja lantiota särki, olo oli kuumeinen ja jokainen rööri oli tukossa purusta ja heinästä. Pyysin miestäni auttamaan nakkaamalla pihalle kaatispatjan, vanhan häkin ja rottinkikopan. Mies kysyi, onko se tämän sekunnin homma. Mie mietin kuluneenkahdeksan tunnin urakkaani ja totesin että ei kai se ole...
Tänä aamuna, näin kyseiset romppeet vieläkin eteisessä:)
Voi kumpa joskus osaisin vain itekkin antaa asioiden olla rempallaan. Tänään olo oli kahta kipeämpi, sillä loppujen lopuksihan mie oisin päässy enempi lepäilemään töissä kuin vertaa kotona siivoamiseen. Mutta jos tästä nyt jotain positiivista voi sanoa, niin tänään ei lepäämiseni esteenä ole ainakaan SOTKU.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti