Löysä viikko

Tai ei sittenkään.
Hurjan paljon on ollut rapputarkkeja töissä, joka tarkoittaa kymmenien ja taas kymmenien asuntojen tarkastusta, sekä osapuilleen sadan sängyn kääntämistä per tarkki.
Viikon saldona on ollut kolme melkein-oksennusta, kaksi hetkeä, jolloin olen taas miettinyt mikä ihmisiä oikein vaivaa, ja yksi tappouhkaus.
Alkuviikosta sain myös kyseenalaista huomiota herättävän kehun. Kääntäessäni jälleen yhtä saastaista hilseen ja  kusen peittämää sänkyä, viereeni hivuttautui vähintään yhtä saastainen asukas siristäen silmiään ja sammaltaen;


-"Sä olet kyllä kaunein teidän työntekijöistä jotka on täällä käyny."
Mie nostin pääni  patjan alta ja hetken hiljaisuuden jälkeen tokaisin että niin... ne kaikki muuthan  onkin miehiä.
-" Johan mä sanoin; sä olet niistä kaunein. Sillä yhellä oli partakin."


On niitä päiviä, jolloin ei kannata nirsostella vaan ottaa ne käyhemmätkin kehut. Niin minä  tein sinä päivänä ja kiitin luojaa, että olin jukoleissön muistanut aamulla  ajaa oman partani:D




Loppuviikosta otin puheeksi teknisen päällikön kanssa talon uuden sähkökäyttöisen rottagrillin. Suomessa sellaista ei  ole käytännössä päästy vielä testaamaan, vaikka maailmalla onkin kovasti käytössä. Kerroin meidän vanhasta rottaleidistä jolla kasvain on ottamassa ylivaltaa. Sillä  olisi lopetus edessä joka tapauksessa, joten josko joku saisi miut vannotettua siihen, että laitteen antama  säpsy veisi Lissun  paremmille juustomaille sekunnin murto-osassa kivuttomasti ja huomaamattomasti, sallisin mie sen olla loppuunsaakka havaintoesimerkkinä. Sellaiseksihan se meille  alun perin vuosia sitten tulikin. Lemmikiksi ja opiskelumateriaaliksi.
Sovittiin sitten tällipäiväksi heti seuraavan viikon maanantai, jolloin jokainen halukas pääsisi katsomaan laitteen toimivuutta käytännössä ja Lissu lähtisi jahtaamaan
edesmenneitä ystäviään rottien taivaaseen.
Työnjohdosta vielä varattiin henkilö, joka olisi varmistamassa että kaikki menisi niin kuin pitää, omasta kyvykkyydestäni seurata lemmikkirotan pois-säpsyä en mene takuuseen. Annoin luvan jopa kuvata toimitushetken opetusmateriaaliksi, mutta todennäköisesti itse tutisen nurkan takana tupakalla enkä kykene loppupäiväänkään mihinkään.



Mietinpä tovin jos toisenkin, olisinko leiponut jotain töihin maanantaiksi. Ikään kuin hautajaiskahvitteluiksi. Mutta sitten työnjohdon vitsailu siitä, haluanko mie jonkinlaisen hautajaissaattueenkin rotalleni, palautti miut takaisin maan kamaralle.

Ehkä mie vain annan toisten suorittaa lähtölaskennan ja parun itsekseni nurkan takana. Keskityn sitten loppupäiväksi mässyttämään suklaata salaa ja muistutan itseäni ammatistani. Tässähän sentään ollaan kovaksi keitettyjä ammattitappajia. Perkele.