Trimmasin, pesin, kuivasin ja harjasin kolme koiraa ja pesin kahden rotan simmut.
Niin, ja ruokin perheen. Eikä tälläkään kertaa kukaan kuollut ruokamyrkytykseen.
Toisaalta, mie teinkin jälleen tuttua ja turvallista makaroonimössöä, joten ei parane röyhistellä rintaa.
Katselin tuossa tovi sitten, että pari viikkoa sitten pyytämäni palvelus rottinkikopan ja häkin siirtämisestä aittaan ja kaatiskuormaan eteisestä, näkyy juurtuneen siihen niille sijoilleen.
Pienen ketutuksen saattelemana saisin ehkä tiristettyä sen verran voimaa että jaksaisin punnertaa mokomat niskapers-otteella suoraan ulko-ovelta tontin rajalle, hyvällä tuurilla naapurin tontin puolelle. Mutta sitten ne lojuisi siinä naureskellen miulle joka kerta siitä ohi kulkiessani, joten ehkä vain odotan, että mieheni muistaa niiden olemassaolon ja oikean sijainnin, tai sitten odotan niiden maatumista huomaamattomaksi muhjuksi työkenkien pohjiin. Kaiken lisäksi olen vannonut jo, etten enää nakkaa MITÄÄN pihalle kuten ennen vanhaan. Meillä varmaan lojuisi pitkin tontiia elektroniikkahautuumaan tavoin kaikkea leivänpaahtimista tietokoneisiin ja mikroihin jollei niitä joku olisi käynyt keräämässä talteen mun suutuspäissäni vihoviimesen lennon annettuani.
Poisheittämiseksi ei varmaan kuitenkaan lueta poispotkimista?
Oon joskus harrastanut futista. Voisin verestää vanhoja taitoja ja kahtoa kuinka kauas saan potkun kantamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti