Joskus on tainnutkin olla puhetta miun kokkaistaidoistani. Taikka niiden puutteista. Siitä, miten uusavuttomana aikoinaan muutin omilleni ja tajusin vasta ensimmäisenä päivänä kämpilläni, että osaan keittää makaroonia ja laittaa ketsuppia päälle, mutta en mitään muuta.
On joskus ehkä ollut mainintaa siitä, miten yritin tehdä perunamuussia raaoista perunoista, tai miten pesin lihapullia juoksevan veden alla jos keitos, johon ne olin jo ehtinyt kipata, kärysi aina vain pannulle. Olin saanut aikaan oranssia ruskeaakastiketta, harmaata ruskeaakastiketta, hiilenmustaa ruskeaakastiketta, ja kerran jopa ruskeaa. Se tosin maistui pahemmalle kuin harmaa versio samasta kastikkeesta.
Lohdutin aina itseäni sillä, että vaikka olen poropeukalo mitä ruoanlaittoon tulee, niin herkkuja ja leivonnaisia sentäs osaan tehdä. Ja valehtelematta, osaan leipoa suussasulavia juustokakkuja ja mokkapaloja.
Eilen illalla mieheni sitten tokaisi kuin ohimennen, ettei ollut ihan varma millonko pojan synttäripäiväksi olikaan laitettu, lauantai vaiko sunnuntai. Veikkasi, että osa tulee varmaan jo lauantaina. No panic! Minä sitten hirveällä hädällä aloin iltaa vasten leipoa ja siivota, ja pidin itseäni aika guruna, kun kaikessa tohinassa sainkin aikaan juustokakun, marjapiirakan, mokkapalat ja muffinit. Tänään huomasin silti kauhukseni, että juustokakku oli löysää, marjapiirakka ylikypsää, mokkapalat kärähtivät ja kaikki kolme pellillistä muffineita näyttivät päälle astutuilta korvasieniltä. Mitä mie tein väärin?? Kaikkien kanssa?? Jopa kahvista keitin karmeaa tervaa.
Eipä ollut mun päiväni ei. Voin vain toivoa, ettei kukaan saanut tuliaiseksi ruokamyrkytystä.
Illalliseksi oli sitten pakko jo väsätä jokin niin perushelppo, etten sitä voisi mokata. Eli tänään meillä syötiin makaroonia ja mikrolihapullia.
Kyllä mie koin taas äitiyden tuomaa onnistumisen tunnetta, huh...
Jotain osottavat myös meidän koirat mieltään. Tuorein pipanasäkki piti olla vielä astetta parempaa, mutta niin vain meidän Lunttu jäystääpi ennemmin keittiön tiiliseinää ja muut koirat käyvät salaa syömässä rotanruokaa. Siinä ne sitten silmät suurina ovat kuin ei olisikaan, siemeniä posket pullollaan. Epelit.
Mitähän sitä sitten söisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti