Kuluneen viikon puolentoista aikana olen kärsinyt kummallisesti vanhoista lonkka/lantio/issias-kivuista. Lonkat ja lantio ei koskaan täysin toipuneet ensimmäisestä raskaudesta, ja muistuttavat olemassaolostaan aina aika ajoin. Eritoten jos päivän aikana joutuu paljon repimistä ja vetämistä harrastamaan. Kuormien kiskominen varastolla tietää siis liki poikkeuksetta illalla ankka-kävelyä ja tyyny polvien välissä voivottelua lääketokkurassa sohvalla.
Nyt kipuilua on ollut enemmän ja vähemmän, vaikka päivät on menneet ilman repimisiä. Sitten heräsi se pieni ajatus kipujen yhdistävästä tekijästä. Kiiruhdin kohtiin, pissin tikkuun, ajoin kauppaan hakemaan uuden, ja pissin sitten siihenkin.
Lopputulos näkynee tässä;
Ensimmäinen tunne oli paniikki. Shit! Hupaisaahan tässä on se, että vaikka lapsi onkin toivottu, erityisesti sen jälkeen kun tohtorit vannoivat ennen ensimmäistä raskauttani miun jäävän tyystin lapsettomaksi. Olisin lääketieteellinen ihme jos kykenisin raskautumaan. Ja silti, nyt tähän perheeseen osui siis toinen lottovoitto, ja mie olin 110%sti vain paniikissa!
Kun aikoinaan plussasin esikoisestani, pelkäsin, koska en tiennyt mitä tuleman pitää. Nyt mie pelkään niin saakutisti juuri siksi, että tiedän mitä tuleman pitää. Tervetuloa siis kusirumba, yövalvomiset jo varhaisessa raskaudessa, liitoskivut ja muut säryt, pahoinvointi, ummetus ja lihoaminen. Sitten taas leikkaus, siitä toipuminen, ja seuraavat kaksi vuotta kahdenkymmenen minuutin pätkissä nukkumista. Tervetuloa myös istuallaan nukkumiset, 17vko:n kuntouttamiset viidesti viikossa, elopainon nostaminen puolella, mustasukkaiset koirat ja ja...
Ja miten miun nyt käy töissä?? Myrkyttäminen on pirun vaikiaa, jos itse kuuluu riskiryhmään. Ja mie hölmö vielä pari viikkoa sitten kieltäydyin ylennyksestä, joka oisi miut ottanut kentältä poies "likasista hommista" ja tuonut konttorin pehmeille penkeille.. Silloin mie nauroin räkäsesti, ettei miusta konttorirotaksi ole, vaan henkeen ja vereen pysyn kentällä! Nyt pitänee häntä koipien välissä ja uusi elämä mahassa mennä rukoilemaan sitä hyljättyä paikkaa takaisin.
Shit!
No panic! No panic! Apuva..!
Oon niin onnellinen teijän puolesta, toivottavasti saisin ens viikonloppuna siirtyy sunkaa plussanneisiin! :) Toivottavasti tää raskaus ois helppo sulla! :) t. Tuvitus tuolta liberon ihmeellisestä maailmasta :)
VastaaPoistahei, tervetuloa vain joukkoon ykäilemään (joskaan vielä ei ole sitä tarvinnut harrastaa...), sillä ainahan joukossa pirjoavat naiset on olleet kauneuden perikuvaa;)
VastaaPoistaniin, ja liberon maailma, -paras maailma! sitä ei voita mikään;)