Ymmärryshäiriöitä

Vaikka Mehiläinen nopeudellaan ja herkällä lisätutkimusvaateillaan  onkin monesti saanut pojot meikäläisen mielestä, niin jälleen tuo osasi osoittaa, että moni on  myös  potilaan ja tohtorin  välisestä henkilökemiasta kiinni. Jos sitä ei ole, niin. Sitä vaan ei ole.
Olivat pyytäneet miut jälleen eräänlaiseen terveyskontrolliin, jossa kai vaan haluttiin tarkistaa etten tiineydestäni johtuen enää sekoita torjunta-aineita aamumuroihin tai sen sellaista..
Koska edellinen käyntini Rouva Myrtsin luona oli ollut perin dramaattinen tädin ilmoittaessa   mun jo  likipitäen pilanneen lapseni, ajattelin nyt esittäytyä  tyynen  rauhallisena, iloisena ja hillittynä. Olihan mulle toiset tohtorit jo onnistuneet rauhoittamaan mieleni ja antaneet näin  ollen mahdollisuuden nauttia raskaudesta varauksettomasti.

Rauhaisa ja iloinen hymyni tosin hyydytettiin varsin tehokkaasti kysymällä ponnekkaasti, olenko mahdollisesti tuntenut viime aikoina itsetuhoisia ajatuksia. Siis WHAT??
Mie en ihan oikiasti ymmärtänyt, kuinka väärin tulee lukea ihminen, vai onko joku pilailija kirjoittanut otsaani jotain, mutta..Mitä ihmettä?
Sain selitellä kuin Runeberg konsanaan etten mie viime kertaisesta  itkustani huolimatta ole katolta hyppäämässä tai muutakaan vastaavaa suunnittelemassa, edes ajattelun  tasolla. Tunnistan kyllä masennuksen ja työstressin eron, ja työstressin vuoksi en ole itselleni mitään tekemässä, sen verta itsekäs ja nautinnonhaluinen olen:D

Noh, kun oltiin lopulta  päästy itsetuhoisuus-,  ja masennus-keskusteluista ohi, ajattelin käyttää lääkärikäynnin hyödykseni ja selvittää mitä troppeja nyt sainkaan enää syödä. Paratabs ja Panadol  on ok,  mutta perin huonoja poistamaan kipua. Koska tämänkin tiineyden alkuoireet eivät ainakaan helpommat kuin edellisen, luvassa on piakkoin melkoisen lannistavia  lonkka-, lantio-, ja selkäsärkyjä. Kuntoutus pitänee aloittaa heti alkuvuodesta jo, mutta akuutteihin ja kestäviin kipuihin olisi kiva saada syödä joku  oloa helpottavakin. rouva Myrtsi tahtoi tietää tarkkaan miltä lonkka-,  ja selkäsärkyni tuntuivat.  Kuvailin niin hyvin kuin taidoin, että toisinaan kipu iskee niin kovana piikkinä,  ettei kivun kohteena oleva jalka vain  enää kanna eikä anna astua painoa sen päälle. Tuntuu kuin jalka olisi  lonkasta jollain tapaa irrallaan tai paikoiltaan.  Vasta kun se jokin asettuu kohdilleen ja saan painon jalan päälle, kipu lakkaa. Sama alaselässä. Tietyssä  puolimakaavassa asennossa si-nivelen kohdalla iskee kipupiikki, joka ei helpota ennenkuin olen pystyasennossa. Kivun vuoksi en vain yksinkertaisesti pääse omin avuin pystyyn. Tässäkin  tapauksessa tuntuu vain, että jokin selässä ei ole paikallaan. Tähän vaivaan ei viimeksikään apua löytynyt,  mutta opimpahan, etten yksin kotona ollessa edes haaveillut sohvalle menemisestä.
Rouva Myrtsi tuijotti minnuu ilmeettömästi, ja kysyi seuraavaksi, onko  mulla  useinkin  sellainen tunne, että olen irrallaan kehostani?
Mitä VIT..!!

En ihan tosissaan tiedä, artikuloinko tänään   jotenkin  todella epäselvästi, vai näytinkö joulumaniassani  jotenkin kamoissaan olevalta, mutta jostain syystä tämä tohtori oli selvästi lyömässä (tai lyönyt jo) hullun leimaa mun otsaani.
"Onko sinulla usein sellainen tunne, että raajasi eivät ole osa sinua? Tai  että sinulta puuttuu enemmänkin raajoja kerrallaan? Entä pää? Oletko kaikista vaivoistasi huolimatta kyennyt normaaliin  perhe-, ja työelämään?"

No voi sun perkeleenhelevetinperse... Sanoin mie kuinka hyvänsä, punakynä viuhui Myrtsin paperilla, ja vain luoja yksin tietää millaisen psykopaatin tuo miusta teki!

Hyvää joulua itse kullekkin. Mie nostin juuri kinkun uunista, ja lääkärin  olettamuksesta huolimatta en meinaa työntää päätäni sinne tilalle, vaan siivota, niputtaa koirille joulurusetit  päähän ja alkaa nauttimaan joulusta:)

Joulun aikaa, joulun taikaa!