Ja välillä tuntuu, että kuraa tulee sitten kerralla enempi. Tällä haavaa mie uskon vakaasti, että olen liian usealla mikron, leivänpaahtimen ja läppärin hankeen heittämisellä onnistunut saamaan jonkinsortin tekniikan pahan karman kontolleni. Meidän tekninen päällikkö töissä jaksaa aina huomauttaa, että pahasta karmasta pääsee eroon, kun aamulla menee peilin ääreen, ja sanoo "Olen Blanco, enkä hajota yhtään teknistä laitetta!"
Jostain kumman syystä, aina kun mie tuon huomautuksen jälkeen pysähdyn toviksi tuijottamaan häntä silmiin, tuo toteaa, että ehkä toisilla sitten kuitenkin vain on sellainen..hmm.. Anti-Midaan kosketus!
Näitten vuosien varrella, olen siis alkanut uskomaan vakaasti tähän Anti-Midaan kosketukseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mikä tahansa sähköllä, akulla tai patterilla toimiva vielä äskettäin moitteettomasti toiminut laite, puhaltaa viimeiset pihauksensa kun mie siihen kosken. Lieveilmiöihin ei tarvitse edes kosketusta. Monesti konttorilla pyydetään minnuu vaan poistumaan huoneesta, jos tietokone/kahvikone/tulostin tai muu aparaatti ei mystisestä syystä toimikkaan. Useimmiten viat korjaantunut kuin itsestään mun tosissaan puolileikilläni siirtyessä kauemmas.
Pidän hallussani firman epäviralllista ennätystä tavaroiden hajoittamisessa. Alle kolmessa vuodessa kontollani on läppäri, navigaattori, kaksi PDA:ta, kolme kännykkää (joista yksi oli omanija yksi "duudsonien-kestävä"), läjä latureita, entotherm-anturit... Herra ties mitä! Luettelosta puuttuu silti kaikkien elektronisten laitteiden laukeamiset, jotka on onnistuttu vielä palauttamaan henkiin, kun mie olen näyttänyt perävaloja tarpeeksi kaukana.
Kotiin en uskallakkaan sattuneesta syystä mitään hirmu kallista elektroniikkaa hommata. Niitten käyttöikä tipahtaa murto-osaan joka tapauksessa kun mie alan sitä käyttämään, niin ei tunnu kohtuulliselta kokea vararikko joka hajoamisen suhteen. Mutta ihan totta, ehkä mun todellakin pitäisi hokea aina aamuisin mantraa peilin edessä siitä, että olen pirun hyvä laitteiden kanssa enkä omista pahaa karmaa. Pitääköhän jokainen laite mainita erikseen, vai riittääkö yleistys "kaikki sähköiset vimpaimet"?
Sillä näin on meillä käynyt. Siitä ei ole kuin jokunen hassu kuukausi, kun hella puhalsi viimeiset puhalluksensa. Haettiin sitten tuoreempi käytetty hella, joka sekään ei toiminut ensimmäistä päivääkään. Kolmas kerta toden sanoi tässä tapauksessa, joten syksyksi sai lapsetkin suut makiaksi ja vihdoin mokkapaloja ja
Noin kuukausi sitten meiltä hajosi 3v vanha tiskikone. Aikani mie yritin tiskata käsin, mutta ei musta enää siihen ollut. Pakko oli nöyrästi hakea osamaksulle uusi kone jotta meillä riittäisi lautaset kertisten jälkeen.
Patterit uusittiin, koska viime talvena hajonnut ilmalämpöpumppu on edelleen korjaamatta, ja ensimmäiset pakkaset alkoivat tuntua koleana viimana olohuoneessa kun vanhat raadot ei jaksaneet enää lämmittää torppaa. Tai edes ittejään...
Viikko sitten hajosi sitten pyykkikone. Sehän oli jo kolmas tässä 7n vuoden sisään. Tosin kaksi edellistä hajosi siinä, että väkisin halusin pestä niissä Ikean viiden euron matot, joten se taisi tavallaan olla itse aiheutettua... Ehkä. Tässä koneessa ei kuitenkaan pesty mattoja, ja se hajosi silti. Ennen kuin kylppärissä oli tapahtua valtava räjähdys, katkaisin virrat ja revin ulos märät ja edelleen likaiset työvaatteeni. Seuraavana päivänä haettiin rahapulassa tuoreempi käytetty kone. Kone kyllä pesi, mutta avattuani pesun jälkeen luukun, sain saavillisen kuumaa likavettä syliini. Pienen korjailun jälkeen kokeiltiin uudestaan, lopputuloksen pysyessä samana. DAMN!
Eli maanantaina tuli kasvatettua velkasaldoa jälleen yhdellä pesukoneella.
Toistaiseksi on sovittu, että mies hoitaa meillä pyykit, ja näin ollen mun tehtäväni suihkuhuoneessa on pestä vain itteni. Ja pysyä mahdollisimman kaukana erossa meidän uudesta koneesta.
Heti huomenna lupaan aloittaa!
Olen Blanco, en usko Anti-Midaan kosketukseen, enkä ole lainkaan taipuvainen hajottamaan mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti