perjantai 25. lokakuuta 2013

Nainenhan on kaunis AINA!

Niin olen joskus kuullut sanottavan. Paitsi että nainen on kauneimmillaan 16-vuotiaana (siis mikä "nainen", silloinhan ollaan vasta lapsia??) ja saunanraikkaana ja raskaana ollessaan. Eikä silti mielellään näitä kaikkia kolmea samaan aikaan.

Itse näytin 16-vuotiaana alkoholisoituneelta  teini-pojalta,  eikä minnuu kyllä  hyvällä tahdollakaan voinut kauniiksi kutsua. Saunanraikkaus tarkoittaa  miulle punalaikukasta ihoa ja tulipunaisia korvanlehtiä, raskaus... joopa joo! Se paljon puhuttu raskauden "hehku" on ihan vain hikeä se, sillä yllättäen turvotessa +27kg ei voi olettaa etteikö hiki virtaisi jo hengittäessä, saati sitten kävellessä tai noustessa rappusia.

Anyway, jokaisen naisen elämässä tulee niitä hetkiä, jolloin tahtoo  vähän koreilla, näyttää kumppanilleen että on hemaiseva, mutta siten, että se olisi vain tahaton ominaisuus, ei tuntitolkulla peilin edessä äherryksen tulosta. Joskus myös mennään pahoin mettään, vaikka yritystä olisi kuinka ollutkin. Noloja on ne hetket, kun on alaikäisenä lähtenyt ystävien kanssa bileisiin, ja olet tuntikausia ähertänyt tukkaasi piippausrautojen, kreppien ja muiden kanssa,  ja lopputuloksena on ystävien järkyttyneet ilmeet; "Siis annoitsä sun äidin laittaa  sun tukan?? Miks ihmeessä sä annoit sen krepata sen tolla tavalla?"
Eipä moisen vastaanoton jälkeen vaan enää kehdatakkaan myöntää, että hei kuulkaas,  I did this by myself!

Samoin kävi aikuisuuden kynnyksellä kokeillessani ensikertaa meikata itselleni smokey eyesit. Olin sitten varsinainen femme fatale, utuisilla silmilläni, kohtalokkain  katsein... Ja jälleen ystäväni kysyy järkyttyneenä että mitä oikein on sattunut, kun  niin itkeneen näköinen olin:D
Shit. Ei siis onnistunut sekään.

Viimeisin yritykseni hemaista mieheni on jokusen kuukauden takaa. Olin jo pitkään heilunut kotona ainoastaan koirankusemissa verkkareissa ja reikäisissä topeissa tukka niputettuna nutturalle, että ajattelin kerrankin  vähän panostaa ulkomuotooni, kun vihdoin tuli menoa juhliin. Otin riskin, ja laitoin kevyesti huulipunaa.
Minähän en ikinä koskaan  huulipunaa käytä, ja jälleen sitten tuli muistutettua itselleen, ettei kyllä käytä jatkossakaan.. Sillä vaikka kuinka valitsin luonnollisia sävyjä, varoin menemästä rajojen yli, ja lisäsin sitten vain aavistuksen kiiltoa päälle, kattoi mies minnuu otsa kurtussa pitkään autossa.
"Ei helvetti,  kyllä siinä ruoassa vaan sittenkin oli jotain allergisoivaa  kun sun huulet kerta tommosiks meni!"

Jokainen voi itse päätellä, kehtaako moni nainen tuollaisen jälkeen myöntää  olevansa vain oman poropeukaloisen maskeerauksen uhri;)

NONE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti