Tai niin, niinhän se kai suunnitelmien mukaan mentynä onkin, mukaanlukien edellisenä iltana aloitetut paastot ja peräruiskeet...
Mutta mitä kaikkea voikaan mennä pieleen kun lapsi päättää omalla syntymisellään muuttaa suunnitellun sektion kiireelliseksi päivystyssektioksi?
Tässä muutama huomionarvoinen seikka synnytyksen antikliimaksista;
1) Älä juota miestäsi humalaan synnytyksen korvilla. Mie olin tämän tehnyt ja hakenut alkuillasta ykkösen sijaan kopan kolmosta, "koska ykköstä ei ollut, eikä tää tänään kuitenkaan synny".
Pieni sievä humala saasitten miehen käsittämään herätysyrityksetkin väärin. Herttaista sinänsä, mutta mie en ihan oikiasti supistusten repiessä sisuskaluja herättänyt harrastamaan seksiä!
2) Tilastotiedot on my ass! Ei muuta kuin lanssin soittoa sitten, joskaan hätäkeskuksen puhelimisti ei ollut tietenkään asiasta kanssani samaa mieltä. Painajaisistani poiketen ambulanssikuskit eivät olleetkaan kahvitauolla ja minnuu ei kehoitettu suorittamaan sektio kotona puhtaimmalla leipäveitsellä, sitä vastoin miun ei uskottu synnyttävän! On muuten aika vekkulia kuulla puhelimitse ventovieraalta ihmiseltä ettei synnytä, kun lapsi tahtoo tulla väkipakolla eteisen lattialle. Onneksi muutaman
3) Älä tunnusta! Äläkä missään nimessä lyö kaikkia päällemahtuvia vaatteitasi kerralla pesuun, sillä lähtö saattaakin tulla hetkenä minä hyvänsä. Näin käydessä, mie sitten ihmettelin että mitähän hittoa sitä päällensä pukee kun ei kehtaisi sairaalaan lähtä alusvaattesillaankaan jotka oli raskauden myötä revennyt nekin liitoksistaan. Eli ei muuta kuin pesukoneesta litimärät verkkarit jalkaan ja häpeän hetkiä oikaisuille kun lanssimiehet kokeilee jalkoja ja toteaa lapsivesien selvästi menneen.
Koska aikataulutettu suunnitelma on menetettyä tavaraa, jäi tietysti sovittu iltapaasto ja peräruiskekkin ottamatta. Tätä tuskin anestesialääkärit ihmettelevät hädän keskellä, mutta ehkei olisi kannattanut myöntää vielä puolitoistatuntia aiemmin mahduttaneensa mahalaukkuun kaksi kulhollista jäätelöä kaakaojauhon kera. Ja mikä helvetin peräruiske?? Mie en oo viikkoon paskonu joten antakaa sen veitsen heilua!!
4) Kun tohtorit ei hoidakkaan omaa osaansa sopimuksesta..
Se siitä lupauksesta leikkaustiimin päivystysvalmiudesta. Kirurgeja ei herätelty uniltaan edes ambulanssin käskystä. Koska tilastotieteellisesti minun ei pitänyt silloin vielä synnyttää, ja paikan päälle saapuessani olinkin jo niin pitkällä, ettei leikkaus enää olisi mahdollistakaan. Paikan päällä oli aikaa kuluttamassa kaksi ääripäätä, joista toinen tiuski ettei heidän ole tarkoituskaan yrittää ymmärtää pelkopotilaita joilla ei ole mitään aihetta pelkoonsa (hassua tekstiä sairaalalta jonka oman pelkopolin olin käynyt, ja jossa henkilökunta oli pelotellut miut pelkäämään kahta verroin pahemmin..) ja joista toinen tohtori sen sijaan laski kätensä olkapäilleni myötätuntoisesti sanoen, että hän kyllä tietää miltä minusta tuntuu.
Jaa?? Montakos kertaa herralta on vaginasta puskenut uutta elämää??
Tohtorit ei kuitenkaan olleet ainoat petturit sinä hetkenä. Ilokaasu ei esimerkiksi ollutkaan nimensäveroista, vaan sai miut oksennuksen partaalle ja kolkata pitäisi se, joka keksi kohdunkaulan puudutteen. Eipä ole äkkiseltään moista kipua tuntunutkaan, edes synnytyksen keskellä.
Tohtorit, olivat viisaita kun pitäytyivät kaukana miusta, sillä kuolemanpelon sekaisena ja kivuista agressiivisena olin todella aikeissa jo lyödä. Mieskin erehtyi kerran pyytämään minnuu huutamaan vähän hiljempaa, joka ei ollut hirmu fiksusti tehty. Sillä hetkellä jos olisin kävelemään kyennyt, olisi päitä pudonnut varmaan jokaiselta vastaantulijalta.
Vaikka enkeleinä saapuvat kirurgit pelastivatkin viime hetkeltä, jätti alkulämmittely miulle entistä vahvemman tunteen siitä, että olkoonkin synnytys luonnollisin asia maailmassa, miusta siitä hengissä selviäminen on LUONNOTONTA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti