Asiakaskohtaamisia TOP4

Koko varsinaisen työurani olen ollut ammateissa, joissa oleellisena osana työhön kuuluu toisten ihmisten asuntoihin  meneminen ja niissä  työskentely. Näiden vuosien aikanaon tulllut tavattua tuhansittain erilaisia ihmisiä, joista valtaosa onkin ihan järjissään. Valitettavasti joukkoon mahtuu se tietty prosentti asiakkaita, jotka eivät kuljekkaan ihan täysillä rattailla. Tässä muutama ihmislajike, jotka tasaiseen tahtiin herättää vaihtelua työpäiviin;

1) Itsensä vilauttelijat. Valtaosa ihmisistä ymmärtää pukea vaatteet päälle mennessään avaamaan  ulko-ovea, erityisesti jos tietävät odottaa ulkopuolista työntekijää luokseen. Vaikka näitä tulee vastaan harva se viikko, ei siihen millään vaan osaa tottua, että asiakas esittelee oravaansa heti etuovella, tai mennee ilkosillaan paskalle juuri silloin kun mun pitäisi työskennellä vessassa. Olipa kerran myös asiakas, joka esitteli rintojaan joka kerta kun ei saanut tahtomaansa läpi. En usko,  että siinä miespuolinenkaan työntekijä oisi hirmuisesti heltynyt ikäneidon heltoista, mutta millähän logiikalla silloin parikymppisen tytön oisi muuttanut mieltään ja asentanut uudet keittiön valaisimet vastapalvelukseksi vilautuksista?

2) Harhaiset. Nämä suuren mielikuvituksen perineet ihmiset ilahduttavat ja kauhistuttavat työpäiviä  vähintään pari kertaa kuussa. Koska asiakas on aina oikeassa, tai ainakin melkein, on näiden kohdalla suurin haaste pokan pitäminen, ja asioista sopiminen asiakasta miellyttävällä tavalla. Yksi oli satavarma siitä, että  olin tulossa salamurhaamaan hänet, toinen epäili jonkun vierailevan hänen asunnossaan varastamassa vettä, yksi näki siittiöitä lattialla, toista  kiusasi menninkäiset.
Mielenkiintoisia tilanteita herättävät ihmiset, jotka ensin soittavat hätiin, ja minun saapuessani paikan päälle, eivät laskekaan sisään. Muutaman kerran juteltuani asiakkaiden kanssa postiluukun läpi, toivon saavani  joskus palkkaani myös jonkinsortin psykiatrin lisää.

3) Erikoisia työtehtäviä vaativat. Näillä ihmisillä ei yleensä ole mitään käsitystä  kotiinsa  tulleiden työmiesten tai naisten tehtäväkirjosta. Heidän mielestään sähkömiehet voivat vaadittaessa työskennellä myös sihteereinä,  putkimiehet lääkäreinä ja tuholaistorjujat  terapeutteina. Minut hälytetty paikan päälle katsomaan kuplivaa kattoa (osittain voisi lukeutua myös yllä olevaan kastiin...), epileptistä  oravaa ja  lattialta löytynyttä langanpätkää. Kerran käteeni lyötiin kaukoputki, jolla tehtävänäni oli tiirailla kylpyhuoneen katosta mahdollisesti näkyvää kosteusvauriota, kerran jouduin pukemaan asiakkaan, jotta  pääsin hänestä eroon. Erikoisin vaatimus tuli silti perheenäidiltä, joka vakavissaan pyysi minua ja kollegaa haistelemaan hänen lapsiaan. Lapset tuoksuivat kukilta päivisin, mutta aamuisin heistä kuulema lähti paha  löyhkä. Vaikka olen ollut kädet kyynärpäitä myöten viemäreissä, tuijotellut asiakkaiden löytämiä "ötököitä" jotka paljastuvat räkäklimpeiksi ja rakentanut taloihin ovia vain jotta ne voitaisiin peittää kirjahyllyillä, vedän silti rajani johonkin, ja se meni lasten haistelussa. I´m so sorry madame, but that is NOT  part of my job!

4) Yllätyksiä jättävät. Tästä kastista löytyy niin pilailijoita, vittuilijoita kuin vakavissaankin olevia ihmisiä. Yllätykset saattavat olla viestejä, kirjeitä tai konkreettisia asioita, jotka vain on jätetty löydettäväkseni. Innokkaimmat ovat jättäneet asuntoon kymmeniä post it-tarroja. "Maalaathan tämän oven tältä puolen?", "Ja myös tältä  puolen?", "Maalaathan tämänkin oven?", "Ja  tämänkin puolen?"...
Minulle on jätetty kasa  ihmispaskaa rottaboksiin, puolimetrinen dildo, ruokaa ja taskulamppuja. Hämmentäviä olivat myös likaiset alushousut ja käytetty kuukautisside.
Kerran asukas jätti löydettäväkseen itsensä, jolloin hengestä meinasi päästä sekä minä että hän. Asuntotarkkia tehdessä ei kukaan tullut eteiseen vaikka kuinka rimputin ovikelloa, hakkasin ovea ja huhuilin asunnossa. Olin ehtinyt koluta jo koko muun asunnon, kunnes viimeisen makuuhuoneen sänkyä aloin nostella. Patja pirulainen oli painava ja aikani sitä nyhdettyäni ja revittyäni, kiskaisin tyynymytyn tieltä pois, ja kasan alta paljastuikin pää. Ihmispää.
Sydän pomppasi kurkkuun, huusin kuin syötävä ja huitasin lampulla mokomaa iljetystä. Nuoreksi aikuiseksi paljastunut ihmispää vain ummisti silmiään ja pyysi saada vielä vähän nukkua.
Juu, tottakai, anteeksi..!

Jostain kumman syystä alan vuosi vuodelta tulla siihen tulokseen, että mitä työkokemuksiin tulee, olen ehdottomasti alipalkattu!