perjantai 31. tammikuuta 2014

Paluu arkeen

Kiitos Intiassa palaneen nahan ja Suomen kovien ja kuivien pakkasten, mie kuoriudun nahastani. Kuoriutuminen alkoi välittömästi suomen puolella, ensin selästä, nyt kämmenselkiä ja jalkapöytiä myöten koko kropasta. Vain naama on saanut olla rauhassa. Iljettää kun vaatteita vaihtaessa ilmaan pöllähtää hiutaloitunutta  orvaskettä. Rasvaan ja öljyän ja kuorin ja vaikka mitä, mutta liekö tiineyshormoonit sitten osasyynä siihen, että kroppanion vain päättänyt uusia koko nahkakerrastoni?
Lohduttavan kollegani sanoin; "Ei se mitään. Niinhän ne käärmeet ja luteetkin luo nahkaansa."
Kiva...


Hullua on myös se, että josko Intiassa pahoinvointi vaivasi ehkä kerran kahden viikon aikana,  ja kerran myös lonkkia  särki. Niin heti kotimaassa alkoi yökkiminen jälleen. Tosin voihan se olla  mahan totuttelemista vain takaisin  suomalaisiin ruokiin. En tiedä. Kaksi viikkoa kun söi vain munaa  ja meloonia, niin kai sitä vähemmästäkin pakki sekottuu kun  saa tuttua valkkaripatonkia, nescafeeta, muroja  ja  jugurttia. No jaa.. Kivut löi ainakin heti ensimmäisenä nenille maanantaina. Ähisin ja puhisin ja lonkkia ja lantiota särki. Ei muuta kuin paratabsia, pipisuihkua, lepoa ja pingviinikävelyä. Tiistaina lonkkia ei särkenyt juurikaan,  mutta kesken rapputarkin oikea jalka päätti "irtaantua kehosta". Mietin että pitäsköhän miut nyt raahata auton takakontissa vaikkapa sinne Mehiläisen Rouva Yrmylle vain näyttääkseen mitä on kun jalka tuntuu olevan irrallaan. Voisi Rouva sitten näyttää jälleen parit mustelaikkutestit ja tehdä omat tutkimuksensa, onko pääni myöskin karannut sijoiltaan, vai keskittyykö  ruumiista poistuminen vain tylsiin alaraajoihin.
Keskiviikkona kinkkasin jälleen kun vasen lonkka tuntui jäykistyneen  niille sijoilleen. Onneksi kinkkaaminen alkoi vasta työpäivän päätyttyä.


Melkein tekisi mieli kaivaa  esiin aiemman tiineyden aikaisen pitämäni raskauspäiväkirjan. Voisi vertailla tiloja viikkoihin. Vaikkakin toisaalta, en ehkä halua tietää miten paljon sutjakammassa kunnossa silloin vielä olin, ottaenkin huomioon että alkutiineys silloin olikin rajumpi.
Kävin vaivihkaa asiakkaan puntarilla toissapäivänä, ja laskin lihonneeni 3-4kg lomani aikana. Aika hyvin ottaen huomioon, etten tahtonut kahden viikon aikana löytää juuri  mitään mieleistä syötävää. Intiassa tuntuu siis olevan melko lihottavaa vesimeloonia.


Hmm... Tätä voisi pohtia tarkemminkin. Heti jäätelön jälkeen.

3 kommenttia:

  1. Intiassa varmaan se lämpö ja muutenki ilmasto oli sun lonkille suotuisampi :) mulla onneks pahat olot jätti mut rauhaan, nyt on riesana vaan kaamee närästys :/ Toivottavasti ei tapahdu paljon noita ruumiistairtautumisia :)

    VastaaPoista
  2. intian lämpö on kyllä joka kerta parantanut meidän vaivoja kummasti. pitäsi kohtapuoliin saada kelan rahoitus nuihin matkoihin terveydellisistä syistä jo:) muitten näyttäessä passia, meiltä kysyttäisiin turvatarkastuksessa vain kela-korttia:D

    ajattelin muuten ihan oikiasti huomenna lähtä salille vetreyttää itteeni. kuulostaa aika itsensähuiputtamiselta, mutta näin oisi tarkotus. pakkohan ne viimeset pari käyntiä on kuitenni kortilta käytettävä että pääsee lataileen tilalle uintikertoja:D

    närästys on ikävä vaiva. joko oot saanu siihen tropit? mulla helpotti maito, piimä, viilit ja lopulta viimeiset viikot istuallaan nukkuminen.. sitä kyllä vältellessä viimeiseen saakka:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo se oiski kiva ku sais kelanrahotukset! :D "pakko päästä pari kertaa vuodessa että pysyy kunnossa"

      tsemppiä treeneihin! :) munki pitäs soitella yhelle kuntosalille ku sain 10 kerran kortin joululahjaks! :) Mul onneks ainaki vielä ihan vaan rennie auttaa tohon närästykseen.

      Poista