Vitutus maximus

Tällä hetkellä mieltäni kaivelee toivottavasti piakkoin ohi menevä kohtaus nimeltään vitutus maximus. Se sai alkunsa 2vkoa sitten meidän tullessamme takaisin suomeen, ja se on kytenyt pinnan alla siitä saakka, vaikka kuinka olen yrittänyt käsitellä sitä poies.

Perheen vanhimmat lapset, nyt jo 21 vuotta toimivat lomamme aikana täällä sekä talonvahtina, että lapsenvahteina kahdelle nuorimmalle sisarelleen. Tämän lisäksi ruokittavina oli koirat ja jyrsijät. Se oli iso duuni, sitä en vähättele lainkaan. Ja isosta duunista pitää maksaa, ja mehän maksoimme. 500e. Pidin sitä kohtuullisena summana sekä heille että meille. Jos viidelläsataa sai ressin poies, ja tiesi että kaikki on hyvin kotisuomessa, niin se on sen rahan väärti!
Lähtöä edeltävänä päivänä olin ostanut kaapit täyteen ruokaa. Vauvalle oli vaipat ja vellit ja piltit ja bensaakin oli toisessa autossa. Jätimme silti kortit kotiin. Niitä sai käyttää, koska eihän ollut tarkoitus etä heidän pussistaan menisi sitten lasten mahdolliset ruokakulut tai oma tankki tyhjenisi kuskatessa esikoistani hoitoon. Annoimme myös luvan nostaa tililtä luvatut synttärilahjarahat.

Kun sitten suomen puolella heräsimme arkeen ja avasin nettipankin, sain paskahalvauksen.  Mihin helvettiin meidän tilit on käytetty??
Miinustin pois luvatut synttärilahjarahat ja autonkatsastusmaksut. Miinustin pois kaikki "pakolliset muut kulut", joita niitäkin oli kertynyt liki 400 euroa. Lopputulokseksi jäi silti karmea totuus. Pelkästään kauppoihin ja bensoihin oli kulutettu kahden viikon aikana huikeat 520 euroa!!

Pikainen ynnäys. 520 euroa on yhtä kuin kuukauden vuokra ensimmäisessä asunnossani. Se on yhtä paljon, tai itse asiassa enemmänkin kuin mitä meillä pyöritettiin kahden aikuisen ja 2 lapsen (+2 viikonloppulapsen)  arkea kuukauden ajan, sisältäen kahden työssäkäyvän bensat!! Se on myös yhtä paljon, kuin mitä aikoinaan miulla paloi kuukaudessa rahaa bensaan, silloin kun ajelin noin 5000km kuukaudessa työni puolesta. Se on myös lähestulkoon saman verran, kuin kuukausittaiset kiinteät lapsikulumme on, siis elarit ja hoitomaksut.
Se on... järjettömän paljon rahaa!

Ensin tuli järkytys, sitten raivo. Tytöillä ensin raivo, sitten järkytys kun saivat tulostetut tiliotteet eteensä. Olivat kuulema todellakin yrittäneet elää säästeliäästi. Oli kuulema juustokin jäänyt kauppaan kun oli niin kallis... Joo. Mutta sen sijaan pakkasessa oli Ben&Jerrysiä kahden ison juustopaketin edestä, pöydällä oli yli kymmenen euron maustekakku, kaapit oli täynnä herkkuja ja limupulloja.  Mie oon kihissy pitkin viikkoja nyt, että montakohan valmissalaattipakettiakin meni meidän rahoista, ja se tänäänkin löytynyt uusi leffa, sekin varmaan meni meidän rahoista.

Asiat sovittiin, tytöt oli pahoillaan. Sanottiin ettei takaisin tarvitse tällä kertaa maksaa, mutta nyt loppui meidän osalta muiden elämien rahoittaminen. Tämä on tilanne, joka vain ei tule toistumaan! Kovassa säästökuurissa nyt ollaan, sillä tilien yllättävä tyhjäys tarkoitti tietysti sitä, että laskuja jäi maksamatta, vaikka niihin piti riittää rahat, sekä varsin hyvin loppukuuksi muutoinkin elämiseen. Vaan toisin kävi. Ja vaikka tämä oli kallis oppi sekä meille että heille, niin ajoittain nouseva vitutus ei tahdo ottaa laantuaakseen. Ja sen sai tänään nousemaan nimenomaan se hyllystä löytynyt kelmuissaan vielä oleva leffa.
Joo, olihan se alennuksessa 7 euroa. Mutta perkele! Ei säästeliäästi elämistä ole sitä, että ostetaan kallista jäätelöä vain siksi, että nyt sai 2 pakettia hyvään hintaan, tai että ostetaan leffoja, koska ne on tarjouksessa. Ne on sitä, että ne jätetään ostamatta!  Varsinkin jos pitää ostaa joku kalliimpi ja tarvittava elintarvike, kuten juusto. Silloin jätetään se hiusväri kaupan hyllylle jollei rahat riitä kumpaankin. Aaargh!

Toissailtana toinen näistä vieläpä kovaan ääneen puhui toimeentulotukien hakemisesta. Kun eihän tässä pärjää mitenkään. Kotonaan asuva, vuokraa maksamaton ihminen jolla ei ole muita kuluja kuin puhelinlasku ja koulumatkat. Ei valtio maksa 100 euron puhelinlaskua, koska tuli nyt vaan puhuttua vähän kalliimmin.  Ja että joku voi tosissaan uskoa, että valtio maksaa 600e vuodessa vaateavustusta ihmiselle, jonka vaatekaapit pursuaa vaatteita.  Ei valtio hyväksyne selitystä, että ne ei vaan enää ole niin kivat ne kaikki kengät tai farkut...

Jollei tuota lapsparkaa saa kohta ymmärtämään että hää elää jatkuvasti yli varojensa ja vain LUULEE elävänsä säästeliäästi, niin kohta sen kertoo hälle ulosottomies.
Mutta onko musta sitä kertomaan?
Ei ainakaan tässä mielentilassa missä rakkaudella annetusta opetuksesta tulisi vain kiukkuavaa möykkäämistä.  Pitää rauhoittua. Huuhhhh....