Tätä mietin eilen ottaessani koirilta poskisoliharjalla näytteitä DNA-testiä varten.
Sillä vaikka jostain kumman syystä löydän meidät toistuvasti mitä hullunkurisimmista tilanteista, niin silti luulen, että tämä on hetki joka muistetaan vielä pitkään! Eikä varmastikkaan vakavalla naamalla:D Ellei, -Huom! Ellei nyt käykkin sitten ilmi, että tuo meidän nakkiaivo onkin käynyt sutaisemassa jossain välissä, mikä ei pitäisi olla teoreettisesti mitenkään mahdollista! Mutta jos niin ilmenee, niin sitten se pääsee kyllä palleistaan. Siis kirjaimellisesti.
Ja emä... Huoh... Ehkä olisi pitänyt jotain arvata jo siinä vaiheessa kun lempinimeksi muodostui Lunttu.
Se ei pitäisi olla mahdollista. Ei mitenkään. Mutta miksi hitossa pennut näyttää meidän nakkipäältä?
Damn you.. Tuloksia ootellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti