Huvittavaa, miten anonymiteettini tässäkin blogissa varisee varisemistaan, että loppujen lopuksi ei olisi sen suurempi juttu julkaista ihan sensuroimatontakin nassukuvaa, mutta näillä eväillä mennään vielä toistaiseksi;)
Skunkprojektini otti ihan uuden askeleen toissapäivänä, kun pieni mutta sitäkin sitkeämpi skunkkiryhmä päätti pistää pisteen jatkuvalle väärinymmärrysten tulvalle, joka tuntui aika ajoin murtavan sekä omistajien, että lemmikkiensäkin oikeutta. Ehkä tämän ison kivenmurikan vierinnälle antoi lopullisen tönäisyn miun saama kieltävä päätös Suomen Riistakeskukselta, joka jätätytti suloisen Wandan Britteihin vedoten mm. hajurauhasten poiston laittomuuteen. Kyseessähän olisi ollut hajurauhasensa omistava yksilö, jolta ei olisi kummassakaan maassa niitä poistettu, koska laki on yhtäläinen myös UK:ssa. Riistakeskus kuitenkin vetosi siihen, ettei voi tietää, josko kuitenkin poistatan ne salaa. Samalla periaatteellahan en varmaan olisi saanut aikoinani ostaa yorkkianikaan, olisinhan voinut salaa typistyttää sen hännän, mikä tosissaan oli lajille tyypillinen toimenpide, kunnes se luojan kiitos kiellettiin.
Josko Wanda siis oli miun skunkkimaailmani ensirakkaus, jonka osittain spekuloinnin vuoksi menetin, niin seurasi siitä silti ehkä jotain tärkempääkin; nimittäin Suomen lemmikkihaisunäädät ry.
Emme ehkä pelastaneet maailmaa, mutta loimme vaietulle ja niin väärinymmäretylle ryhmälle tukea ja turvaa. Miulla on siksi suoranainen ilo ja kunnia istua tuoreen liiton hallituksessa ja sihteerin paikalla, ja olla konkreettisesti läsnä edistämässä tätä asiaa:)
Teimme juuri skunkkihistoriaa, ja siitä tuli kuule pirun hyvä fiilis! Hyvä me!
P.S. Wanda ehkä jäi Britteihin byrokraattisten ounastelujen vuoksi, mutta skunkkiryhmää kerätessä, paljastui suomesta yksi vaiettu ja salattu pentue, josta meille muuttaa vuoden lopulla pikku-Wilma :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti