Häpeä. Se luonnollinen tunne, joka tekee meistä ihmisistä inhimillisiä. Osaamme häpeä omasta puolestamme, ja välillä vähän toistenkin puolesta.
Silti se on vain jotain niin epämiellyttävää. Häpeän tunne siis. Oma elämäni tuntuu olevan alusta saakka täynnä häpeän hetkiä, mutta näin extempporeen tulee mieleen muutama sellainen hetki, jolloin todella toivoin voivani vajota maan alle.
1) Tilanteeseen TÄYSIN sopimaton vaatetus.
Niin. Näinhän kävi Bridget Jonesille, joka saapui "naamiaisjuhliin " ainoana pukeutuneena. Playboy-pupuna. Itse muistan kerran ja aivan sattumalta matkalla erotiikkamessuille, että siskollani on cheerleader-esitys lähistöllä. Koska tiesin, ettei kukaan perheestämme päässyt paikan päälle tulemaan, uskaltauduin vesirahameessani ja verkkosukissa, sekä sukkanauhaliiveissäni mennä kannustamaan sisartani. Valitsin fiksuna tyttönä vieläpä paikakseni takarivin, jotta pääsin katsomoon huomaamatta, enkä täten herättäisi sen kummemmin huomiota vaatetuksellani.
Valitettavasti huomaamattomuutta oli ajatellut esityksestä myöskin myöhästyneet isovanhempani sekä setäni, jotka suureksi kauhukseni istuutuivat tutun naaman nähdessään viereeni.
Siinähän sitten, yritäppä selittää isovanhemmillesi hemmetin hyvää syytä, miksi päälläsi on vaatetta suurin piirtein yhtä paljon kuin taskussasi nenäliinaa.
Hädissäni siis sepitin tarinaa käsityömessuista (en siis ihan hirveästi valehdellut...) jossa oli teemana pienet vaatteet. Virkkauksesta ja kutomisesta innostunut mummoni halusi tämän jälkeen itsekkin tulla messuille, ja oli vielä suurempi työ keksiä selitystä miksi se vaan ei nyt käy.
2) Ammattitaito kunniaan
Amiksen rakennuslinjalta aikanaan valmistuneena päädyin töihin pieneen rakennusfirmaan, joka suoritti omakotitalo-alueella autotallin pohjia. Mie siellä uutterana likkana työntelin kärryillä soraa ja paukuttelin sokkelinmuotteja tehdäkseni vaikutuksen asiakkaaseen, jota selvästi epäilytti hentoisen tytön oleskelu rakennustyömaalla.
Eipä mennyt aikaakaan, kun tuo kovasti arvostelusta ääntä pitävä mies otti puheeksi naapuritontilla taloa rakentavat opiskelijat. Taloa oli opiskelijavoimin rakennettu viimeiset 5 vuotta, eikä loppua näkynyt. Kovaan ääneen mollasi ne kaikki ja heitti ilmoille kysymyksen, että millasiakohan duunareita tuostakin koulusta oikein valmistuu??
Naaman punotuksesta päätellen hänen ei jäänytkään sitten odottelemaan vastausta, kun heti perään tuli kysyneeksi, että minkähän koulun MINÄ mahdoin käydä...
3) Maailman nopein lainaneuvottelu
Sellainen meinaa hoituu viidessä minuutissa. Kokemusta on. Olimme mieheni kanssa hakeneet lainaa, jonka tarkoituksena oli yhdistää pienemmät velat ja näin ollen säästää koroissa. Olimme sopineet jo pitkälle matkaa Sampo pankin kanssa muodollisuudet, kunnes viitä vailla allekirjoituksia saimmekin kuulla, että laina evättiin uuden ohjeistuksen mukaan, jonka perusteella Sampo pankki ei myönnäkkään lainoja lainan yhdistämisiä varten.
Fiksuna naisena siis varasin lainaneuvottelun toisesta konttorista ja keksin vaihtaa vain lainan nimeä. Olkoon siis remonttilaina!
Valitettavasti pankit silti näkevät koneelta myös evätyt lainatiedot ja haastattelut, sillä seuraavassa neuvottelussa ensimmäinen huomautus olikin, että "haitte muuteen samaa summaa viime viikolla eri nimikkeellä..."
Mikäs siinä sitten?
Juuuh... Me tästä poistummekin, osaamme kyllä itsestäänkin ulos..
4) Rysän päältä
Näin siis käy, kun tupsahdat kesken työpäivän kotikasvattamoon, jossa kukkaa viljellään enemmänkin kuin omaan käyttöön. Koet ensin paniikinhetkiä tajutessasi, että asukas mahdollisesti tajuaa tehneensä virheen päästäessään miut asuntoonsa, ja palaa takaisin puukon kera. Sydän siis kurkussa, silmä ovireiässä ja kännykkä kouraan kädet vapisten.
soitto, soitto, soitto.... Mutta KELLE??
Ja kun ei äitilleenkään viitsi soittaa, sitä soittaa työnjohdolle ja kysyy sitä, mihinkä itse jo tietää vastauksen; Kyllä, eli pakko soittaa poliisille...
Ja poliisisedät tulevat ja tyhjentävät asunnon. Fiksu tietysti lähtisi itsekkin samoissa jalanjäljissä, mutta vain tyhmä PALAA TAKAISIN!
Niimpä sitten hetki, jolloin asukas palaa asuntonsa ovelle ja tajuaa elinkeinonsa viedyksi ja näkee käräyttäjänkin siinä tuijottamassa edelleen rappukäytävässä... Niin. No.
Taisin tehdä uuden ennätyksen pikajuoksussa ruiskujen, maskien, myrkkyjen ja työvermeiden kera.
Silloin toivoin maan nielleeni miut olemattomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti