Ja se on pilates.
Olisi pitänyt kuunnella sitä työterveyslääkäriä jo 4 vuotta sitten... Mutta onneksi parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mukavaa oli huomata, etten ollut normitunnilla vasta-aloittelijanakaan se huonoin, vaikka sitten taas toooodella kaukana siitä missä vielä aion olla.
Kaikista eniten pidin siitä, että niin pienet ja helpon näköiset liikkeet saivat silti kropan tutisemaan, mutta hiki loisti poissaolollaan.
Hyvästi siis salilla niin tuskallisen tutuksi tulleet punalaikukkaat naamat, hiestä märkä perse ja liimaisena otsalla roikkuva tukka! Mikäli aamutunteja järjestettäisiin, tämmöisen jälkeen mie lähtisin mieluusti vaikkapa töihin! Jalat aavistuksen tutisten ja kyljen ja vatsan seutu hellänä, mutta tarmokkaana hymy huulilla, ja suhteellisen freessinä kokonaisuutena:)
Toinen vielä mieltä innostava uutuus on se tankotanssi, johon mie malttamattoma varasin jo ajan parin viikon päähän, vaikka alkeiskurssillekkin on vielä 3vkoa aikaa. Ehkä kylmiltään tangolle meno ei ole viisasta, mutta ryhmä oli kuulema avoin osaamistasoisuudellaan. Eli ehkä yksi turvallaan makaava nahkamakkara ei kaikkien muiden treeniä sitten kuitenkaan pilaa. Eihän?
Näin untakin siitä:) Miten olin notkea kuin kissa, vetelin spagaatteja mennen tullen. Ja kevyt kuin höyhen! Hyppäsin tangolle ja löysin itseni katon rajasta. Yhtäkkiä heiluin siellä kuin vieterillä varustetun lipputangon nokassa, ja aloin kärsimään vähän korkeanpaikan kammosta. Mutta sittenkin löysin sisäisen kissani ja liu´uin sulavaakin sulavammin alas, ja jälleen, täyteen spagaattiin.
Hah! Todellisuudessa yritän vasta opetella erottamaan vasemman jalan oikiasta eikä tuo spagaatti varmasti näin vanhemmalla iällä tule onnistumaan, kun ei onnistunut silloin nuorempanakaan vaikka silloille selinmakuulta noustiin.
Mutta eikös se liikunnan ilo ole se tärkein?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti