Niin siinä vain sitten kävi, että tämä tyttö marssi elämänsä ensimmäistä kertaa tankotanssin peruskurssille ja voitti sen!
Noh... Ei nyt sentään... Lähinnä tilannetta kuvastaa tangon mahdin edessä nöyrtyminen:)
Vaikka tiesin, että se on raskas ja vaativa laji, oli pakko myöntää, että eih...! Se on RASKAAMPI ja VAATIVAMPI, kuin mitä olin kuvitellutkaan!
Eli vaikka kuinka unissani olin sulavalinjaisesti vääntäytynyt spagaatteihin ja kiivennyt tankoja pitkin höyhenenkevyenä, en mie onnistunut psyykkauksista huolimatta edes NÄYTTÄMÄÄN sulavalta. Tai höyhenenkevyeltä.
Onneksi meitä oli siellä kourallinen muitakin, jotka muistuttivat lähinnä pyykkinarulla roikkuvia tiskirättejä, että silleenhän ei hävettänyt, vaikka se oma "joutsen" näytti lähinnä kuolemaa tekevältä harakalta. Muutamia onnistumisen hetkiä tuli (luojan kiitos!), kuten se, että aloittelijoista ainoana taivuin lankkuun (joskain kaukana tyylipuhtaasti..) ja sain nostettua itseni pää alaspäin tangolle, mutta myös ainoana sitten mätkähtelin maahan milloin selkä edellä, milloin perse edellä ja milloin polvet ensimmäisenä siten, että jalat olivat epämääräisenä sykkyränä tangon ympärillä.
Olin kuvitellut suuren haasteeni olevan siinä, että kehonhallinta on ruostunut pahoin vuosien varrella. Kun ei erota kättä jalasta, eikä oikeaa vasemmasta, on aika hakoteillä. Mutta yllätyksenä tuli se, että itseasiassa suurin haasteeni onkin tasapainoni. Tai sen heikentyminen tässä aikuisiällä. Tarpeeksi monta kertaa kun yrittää piruettia tangon ympärillä, menee polla sekasin ihan terveeltäkin tytöltä, saati sitten ajoittain huimauksesta ja maan keinumisesta kärsivää. Hetkittäin piti ottaa happea lattialta käsin, ennenkuin kykeni jatkamaan.
Ja ne hikoavat kädet!! Voi juutas sanon minä! Nyt saisi todenteolla joku keksiä käsidödön, jolla saisi estettyä kämmenien hikoamisen, sillä vaikka kuinka magnesiumia niihin sivelin ja kuivasin, niin kymmenkunta kertaa tuli mätkähdettyä maahan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kitka puuttui ja maa läheni liian nopiaan.
Kun sitten kotia raahauduin kuin sankari sodasta konsanaan, vetäydyin samointein suihkun kautta sänkyyn haavojani nuolemaan. Kehoon saatiin kahden ja puolen tunnin aikana lähes toistakymmentä mustelmaa sekä jalkapöydät turvonneiksi pahkoiksi. Koko tämä päivä on mennyt kärvistellessä, kun lihaksista on puhti pois ja on vaikeaa olla istumatta mustelmiensa päälle.
Mutta eipä silti.
Ilmottauduimpa sitten kumminkin syksyn kurssille joka starttaisi elokuussa. Tästä on vain tie ylöspäin, ja tietysti aika ajoin lattialle, mutta jonakin päivänä meinaan vielä taipua "joutseneen" siten, että se myös muistuttaa joutsenta:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti